Mietteitä tieteellisestä näytöstä

”Mikä saisi terveydenhoidon käytännön tekijät kiinnostumaan tieteellisen tutkimuksen tuloksista?  Mikä saisi lääkärit suhtautumaan kriittisesti lääketeollisuuden markkinointiviestintään? Miksi haitallista uskomushoitoa rahoitetaan verovaroin?”

Näin kysyy tänään 22.6.2016 blogikirjoituksessaan Tiedepommi mullistaa masennuksen hoidon? psykologi Aku Kopakkala, joka kertoo lääketieteellisessä lehdessä, Lancetissa äskettäin (8.6.2016) julkaistusta meta-analyysistä. Siinä osoitettiin aiempien analyysien tapaan masennuslääkkeiden kyseenalainen teho nuorten masennuksen hoidossa. Kopakkala kirjoittaa: ”Tieteellinen tutkimus ei tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria. Hyvä uutinen on, että niille on olemassa monia vaihtoehtoja.”

Lancetin artikkelissa viitataan myös siihen, että lääkkeet saattavat olla haitallisempia kuin aikaisemmin on uskottu. Ne esimerkiksi voivat lisätä Lancetin mukaan nuorten itsemurhariskiä.

Tämä on rankkaa luettavaa meidän maassamme, jossa masennuslääkkeiden käyttö on yleistä. Lancetin artikkeli tiivistää tulkintansa meta-analyysin tuloksista näin:

“When considering the risk–benefit profile of antidepressants in the acute treatment of major depressive disorder, these drugs do not seem to offer a clear advantage for children and adolescents. Fluoxetine is probably the best option to consider when a pharmacological treatment is indicated.”

Analyysissa oli mukana 34 satunnaistetuin kaksossokkokokein toteutettua kliinistä koetta. Tällaista asetelmaa pidetään lääketieteen kultaisena standardina eli parhaana mahdollisena näyttönä hoidon vaikutuksista.

Lääkkeettömät hoidot

Tärkeää olisi tutkia ja kehittää monimuotoisia ja moniammatillisia lääkkeettömiä hoito- ja tukimuotoja, joita on mahdollista käyttää lisänä myös silloin, kun on turvauduttava lääkehoitoon. Kopakkalan mukaan hyvä uutinen on se, että tällaisia on jo olemassa.

Toisen ihmisen myötätuntoinen läsnäolo, liikunta, musiikki ja yleensä taide sekä luonnon aistiminen edistävät kokonaisvaltaista tervehtymistä. Monista yhteisöllisistä avun muodoista on osoitettu olevan hyötyä.

Näiden ja muiden, kuten täydentävien kehomielihoitojen (esimerkiksi erilaiset kosketushoidot ja rentoutusterapiat) vaikutuksista masennuspotilaiden paranemiseen tarvitaan entistä enemmän tutkimusnäyttöä, sillä  olemassa olevan tutkimustiedon mukaan mielenterveysongelmista kärsivät käyttävät muita väestöryhmiä useammin täydentäviä hoitoja. He käyttävät niitä siitä huolimatta, että virallinen järjestelmä ei niitä suosittele. Saattaa olla, että potilaat ovat omakohtaisesti KOKENEET täydentävät lääkkeettömät hoidot hyviksi.

Tällaisia ihmis- ja luontokeskeisiä lääkkeettömiä hoitoja voidaan ja niitä pitäisikin tutkia todellisissa hoito- ja elämänolosuhteissa, joissa myös ihmisten kokemukset otetaan huomioon. Kaksoissokkomenetelmä ei tällaiseen sovellu.

Sen sijaan vertaileva vaikuttavuuden tutkimus todellisissa hoitotilanteissa tavoittaa reaaliset kliiniset ja elämisen osuhteet. Verrattavina voivat olla esimerkiksi tutkittaviksi valittujen eri hoitolaitosten (esimerkiksi erilaisia hoitomuotoja käyttävien terveyskeskusten tai yksittäisten hoitotiimien) hoitotulokset siten, että tarkastellaan koko asiakaskuntaa, jota hoidetaan tietyllä otteella ja menetelmillä. Tätä sitten verrataan toisissa olosuhteissa ja toisille otteilla hoidettujen tuloksiin. Potilaiden ja heidän yhteisöjensä hyvinvointia ja siinä tapahtuvia muutoksia seurataan pitkällä aikavälillä, tai ainakin pidemmällä kuin kuukauden tai parin jaksolla.  Asetelma on monella tavalla haastava, mutta silti mahdollinen.

Todelliseen elämään sijoittuvat tutkimusasetelmat sopivat hyvin masennuksen erilaisten hoitotapojen ja myös täydentävien hoitojen tutkimukseen useimmiten paremmin kuin kokeellinen, sokkoistettu RCT (Randomized Controlled Trial) -asetelma siksi, että näin tutkimus tavoittaa myös ns. ei-spesifejä tekijöitä, kuten esim. hoito-olosuhteet ja asenteet sekä hoitoon liittyvät merkitykset, tulkinnat ja kokemukset, jotka vaikuttavat todellisen elämän hoitotilanteissa yhdessä spesifien (lääke tai toimenpide) tekijöiden kanssa.

Kokemusvaikutukset?

Voitaisiinko ehkä puhua jopa kokemushoidoista ja kokemusvaikutuksista? Joka tapauksessa kokemustieto on välttämätöntä, jotta pystytään selittämään esimerkiksi psykoneuroimmunologisia ilmiöitä. Nykyisin eräät lääketieteen ilmiöt jäävät ymmärtämättä. Esimerkiksi krooninen väsymysoireyhtymä ja ärtyneen suolen syndrooma ovat tiloja, joita ei voida selittää fysiologisesti. Puhutaan kehon säätelyjärjestelmän häiriöihin liittyvistä ongelmista.

Nykyisin on jo varmaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmisen kokemuksilla (kuten tunteilla, mielentiloilla ja kosketuksella) on vaikutusta biologisiin prosesseihin. Mieli vaikuttaa kehoon, mutta ei toki niin suoraviivaisesti, että parantua voisi vain tahdon voimalla. Mielen ja kehon vuorovaikutus on olennaista kaikessa toipumisessa. Tähän perustuu monien täydentävien kehomielihoitojen tausta-ajattelu.

Uudistuvat tutkimusmenetelmät

Masennuksen hoidon tutkimuksessa, kuten muussakin terveystutkimuksessa (myös CAM-tutkimuksessa) on tärkeä tuoda selkeästi esiin näkökulma eli ne lähtökohdat ja kysymykset, jotka tutkimusta ohjaavat, kuten:

• minkä tieteen alan teorioihin ja lähtöoletuksiin tutkimus nojaa
• tutkitaanko hoitomuotojen tai terveyden edistämistoimien välittömiä vai niiden pidempiaikaisia vaikutuksia
• miten vaikutukset määritellään ennen tutkimusta eli millaisia vaikutuksia tutkitaan: fysiologisia, psyykkisiä, toimintakykyä, elämän laatua tai koettua hyvinvointia
• selvitetäänkö hoitomuotojen taloudellista tehokkuutta (yksilön tai kansantalouden näkökulmasta)
• selvitetäänkö kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, valinnan vapautta ja päätöksenteko-oikeutta hoitojen suhteen
• ovatko huomion kohteena turvallisuus, haitat tai hyödyt ja millä perusteilla nämä määritellään
• miten ja millaisin kriteerein tieteeseen nojaava näyttö määritellään
  • lyhyen tai pitkän ajan vaikutuksia
  • koettuja vai kokemuksesta riippumattomia vaikutuksia
  • hyötyjä, haittoja ja turvallisuutta
  • yksilöllisiä vai kansanterveydellisiä muutoksia

Ajattelen, että terveystutkimuksessa ei ole olemassa ”parasta” tai pätevintä tutkimusmenetelmää, vaan terveyden edistämistä ja sairauksien hoitamista on tutkittava monilla erilaisilla tavoilla. Liiallinen yhden metodin dominoivuus saattaa johtaa dogmaattisuuteen ja joidenkin tärkeiden terveyteen, sairauteen ja paranemiseen vaikuttajien tekijöiden unohtamiseen.

Ja lopuksi: Masennuksen hoitamisessa ja kaikessa muussakin auttamisessa tarvitaan aina sydämen sivistystä, arkkiatri Risto Pelkosen sanoja lainatakseni.

Lähteet:

Linkki Aku Kopakkalan kirjoitukseen: http://akukopakkala.fi/tiedepommi-mullistaa-masennuksenhoidon/

Lancetin artikkeli:

Andrea Cipriani, Xinyu Zhou, Cinzia Del Giovane, Sarah E Hetrick, Bin Qin, Craig Whittington, David Coghill, Yuqing Zhang, Philip Hazell, Stefan Leucht, Pim Cuijpers, Juncai Pu, David Cohen, Arun V Ravindran, Yiyun Liu, Kurt D Michael, Lining Yang, Lanxiang Liu, Peng Xie. 2016. Comparative efficacy and tolerability of antidepressants for major depressive disorder in children and adolescents: a network meta-analysis. http://www.thelancet.com   Published online June 8, 2016   http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)30385-3

Kirjoittaja: Pauliina Aarva

Advertisement

Päättäjät pähkäilevät tieteellistä näyttöä ja uskovat mediaan

 

Asiakas, ammattilainen ja päättäjä.

Lehdet ja sähköiset viestimet eivät ainoastaan välitä uutisia ja tietoa, vaan ne myös luovat ”todellisuutta” eli vaikuttavat siihen, miten suuri yleisö hahmottaa maailman.

Media valikoi, mitä asioita pitää tärkeinä ja tosina – tämän kirjoituksen tapauksessa koskien kiistanalaisia täydentäviä hoitomuotoja.  Myös tiedettä ja tutkimustuloksia esitetään mediassa monessa valossa tai ne jätetään kokonaan huomiotta.

Tämä kirjoitus käsittelee surullisen huvittavaa päättäjäpähkäilyä Pirkanmaalla. Tarinassa uskotaan tieteeseen ja mediaan, ja päivitellään vaihtoehtohoitojen tutkimusnäytön puutetta ja vihjaillaan hoitojen haitallisuudesta.

Pähkäilijät kuitenkin itse sivuuttavat olemassa olevan tutkimustiedon, käyttävät mediaa – eivät tutkimusraportteja – tietolähteenään ja turvautuvat vanhaan uskomusasenteeseen täydentävistä hoidoista.

Näin siitä huolimatta, että tutkimusta aiheesta on erittäin runsaasti saatavilla kansainvälisistä lähteistä.  Tarvitsee vain avata netti. Kirjoituksen lopussa (lähdeviitteissä) on muutama tuore esimerkki.  Suomalaista tutkimusta on erittäin vähän.

Pirkanmaan pähkäilytarina

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallitus on huolissaan tieteeseen nojaamattomista hoitomuodoista ja niiden käytöstä terveydenhuollossa. Hallitus kokoontuu maanantaina 20.6.2016 käsittelemään asiaa.

En yleensä lue terveydenhuollon hallinnon raportteja ja pöytäkirjoja, vaikka monet niistä ovatkin netin kautta kaikkien ulottuvilla.  Kaverini  K lähetti tiedokseni linkin kokouksen esityslistaan. Löysin myös  kiinnostavan tarkastusarvion. (1, 2)

Ne luettuani jäin ihmettelemään, kuinka on mahdollista, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarkastuslautakunta arvioidessaan terveydenhuoltohenkilöstön suhdetta täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ei nojaa tieteellisiin lähteisiin, vaan ainoastaan julkisuudessa olleisiin tietoihin sekä omiin tietoihinsa, joista ei esitä mitään dokumentoitua näyttöä.

Tavallisena terveyspalvelujen käyttäjänä edellytän, että tarkastuslautakunta, joka käsittelee tieteellistä näyttöä hoidoista, myös itse nojautuu arvioissaan tieteelliseen tai muuhun dokumentoituun fakta-aineistoon.

Tarkastuslautakunnan lausunnon luku 7.4. (kursivoinnit minun)

7 .4 Tieteelliseen näyttöön perustumattomat hoidot

Valtuuston hyväksymän strategian mukaan sairaanhoitopiiri on luotettava, turvallinen ja uudistuva terveyspalvelujen tuottaja, jonka tarjoama hoito perustuu hyvään palveluun, korkeatasoiseen osaamiseen ja tieteelliseen tutkimukseen.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jotkut lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt tarjoavat potilaille myös vaihtoehtoisia, tutkimusnäyttöön perustumattomia hoitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi homeopatia, luontaishoidot ja muut vailla tieteellistä näyttöä olevat hoidot. Tarkastuslautakunnalla ei ole tiedossa, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin henkilökunta olisi osallistunut kyseiseen toimintaan.

Tarkastuslautakunta esittää yleisellä tasolla huolensa siitä, että näitä vaihtoehtoisia hoitoja tarjoavat myös terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilta asemansa ja koulutuksesta puolesta voi odottaa korkeaa moraalia ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden noudattamista.

Tarkastuslautakunta pitää tärkeänä, että julkinen sairaanhoito ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri mukaan lukien sanoutuu irti tutkimukselliseen näyttöön perustumattomista hoidoista ja tekee selväksi palveluksessaan olevalle henkilökunnalle, että ns. uskomushoitojen tarjoaminen potilaille on epäeettistä, vaikka toiminta tapahtuisi työntekijän vapaa-ajalla.

Erityisen huolestuttavaa on, jos uskomushoitoja tai niihin liittyviä tuotteita markkinoidaan sairaanhoitopiirin omille potilaille tai näyttöön perustumattomia hoitoja tarjotaan tieteellisesti vaikuttaviksi todettujen hoitomenetelmien sijaan.

Sairaanhoitopiirin hallitus vastaa

Alla on hallituksen esittelijän laatima esitys koskien edellä olevaa. Asiaa käsitellään 20.6.2016 hallituksen kokouksessa (kursivoinnit minun):

Tieteelliseen näyttöön perustumattomat hoidot

Tarkastuslautakunta esittää yleisellä tasolla huolensa siitä, että näitä vaihtoehtoisia hoitoja tarjoavat myös terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilta asemansa ja koulutuksesta puolesta voi odottaa korkeaa moraalia ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden noudattamista.

Tarkastuslautakunta pitää tärkeänä, että julkinen sairaanhoito ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri mukaan lukien sanoutuu irti tutkimukselliseen näyttöön perustumattomista hoidoista ja tekee selväksi palveluksessaan olevalle henkilökunnalle, että ns. uskomushoitojen tarjoaminen potilaille on epäeettistä, vaikka toiminta tapahtuisi työntekijän vapaa-ajalla.

Erityisen huolestuttavaa on, jos uskomushoitoja tai niihin liittyviä tuotteita markkinoidaan sairaanhoitopiirin omille potilaille tai näyttöön perustumattomia hoitoja tarjotaan tieteellisesti vaikuttaviksi todettujen hoitomenetelmien sijaan. (Tarkastuslautakunnan arviointikertomus 26.4.2016)

Selvitys (Hallituksen esittelijän laatima)

Suomessa lääketieteen ulkopuolella olevia niin kutsuttuja vaihtoehtohoitoja ja niiden harjoittamista koskevaa erityislainsäädäntöä ei ole. Valvira ohjaa ja valvoo valtakunnallisesti terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ja asetuksessa määriteltyjä terveydenhuollon ammattihenkilöitä silloin, kun he toimivat terveyden- ja sairaanhoidossa. Valviran toimivalta ei ulotu terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimimiseen muissa tehtävissä.

Valviran näkemyksen mukaan ”näissä tilanteissa terveydenhuollon ammattihenkilön ei tule käyttää terveydenhuollon ammattinimikettä, sillä terveydenterveydenhuollon ammattihenkilön ei tule antaa mainittuja hoitoja ammattihenkilölain mukaisina yleisesti hyväksyttyinä ja kokemusperäisinä perusteltuina menettelytapoina. Vaihtoehtohoitoja antavan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee palveluja tarjotessaan varmistua siitä, että asiakkaat ymmärtävät saavansa muuta kuin lääketieteellistä hoitoa”.

Tampereen yliopisto järjesti 13.11.2015 tutkimusseminaarin ”Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot”. Seminaari sinällään herätti monipuolista keskustelua. Kuten yksi luennoitsijoista (Pauliina Aarva) totesi: ”Suomessa ei seurata täydentävien hoitojen tarjontaa ja käyttöä systemaattisesti eikä niiden vaikutusta väestön hyvinvointiin tunneta. Hyödyistä ja haitoista on niukasti tietoa. Tutkimustietoa tarvitaan näyttöön perustuvan terveyspoliittisen päätöksenteon tueksi. Kaiken kaikkiaan täydentävien hoitojen paikka terveyden edistämisessä ja sairauksien ja vaivojen ehkäisyssä ja hoidossa on jäänyt epäselväksi. Ei tiedetä, miksi noin kolmannes suomalaisista hakee tukea ja apua virallisen järjestelmän ulkopuolelta. Kansalaisen ja palvelujen käyttäjän näkökulma ansaitsee tulla nykyistä selkeämmin huomioon otetuksi. Asiakaskeskeisyys ja valinnan vapauden periaate ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä”.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä toiminta perustuu ja tulee jatkossakin perustumaan tutkittuun tietoon. Henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti näyttöön perustuvan tiedon osalta ja myös kehittämisen tulee perustua tutkittuun tietoon asiakaspalautteiden lisäksi. Potilasasiakkaat odottavat myös samaa yliopistosairaalan asiantuntijoilta. Sen sijaan suhtautuminen potilaisiin, jotka käyttävät tieteelliseen näyttöön perustumattomia hoitoja, tulee olla salliva. Mikäli henkilökunta suhtautuu tuomitsevasti potilaan oikeuteen hakea apua itse parhaaksi katsomallaan tavalla, saattaa vaikuttavan ja turvallisen hoidon suunnittelun ja toteutuksen osalta jäädä tärkeää tietoa saamatta. Siksi henkilökunnan tulee kuunnella ja kannustaa potilasta kertomaan myös näistä hoidoista ja potilaan mielipidettä kunnioittaen kuitenkin vakuuttavasti perustella, mikäli hoidosta on haittaa.

Herätkää nykytodellisuuteen, arvoisat päättäjät!

Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja koskevaan laajaan tutkimustietoon nojaten annan tarkastuslautakunnalle ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle kuusi vinkkiä:

1. Sekä arviointikertomuksessa että esittelijän esityksessä annetaan virheellinen kuva tieteellisestä näytöstä. Teksteistä saa käsityksen, että terveydenhuollossa kaikista käytössä olevista hoitomuodoista on olemassa tutkimusnäyttöä ja että mistään täydentävistä hoidoista sitä ei ole. Kumpikaan olettamus ei pidä paikkaansa. Virheellinen kuva todellisuudesta luo turhaa ja haitallista ristiriitaa eri hoitomuotojen välille.  Täydentävien hoitojen kansainvälinen tutkimus on parinkymmenen viime vuoden aikana lisääntynyt erittäin paljon samaan aikaan kuin hoitojen käyttökin on lisääntynyt kaikkialla länsimaissa. Kliinisiä vaikutuksia on tutkittu jonkin verran lääketieteen kultaista standardia, sokkoistettua koeasetelmaa käyttäen. Hoitojen suosiota, niiden hyötyjä potilaille  ja käytön syitä ja laajuutta on tutkittu paljon. Esimerkiksi Norjassa täydentäviä hoitoja  oli vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan tarjolla noin joka toisessa ja Tanskassa noin joka kolmannessa sairaalassa. Yleisin hoitomuoto oli akupunktio, muita olivat  muun muassa hypnoosi, kuppaus, refleksologia, yrttilääkintä, taideterapia, homeopatia, aromaterapia, jooga ja pilates. Kaikki sairaaloissa toimivat hoitajat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olivat lääkäreitä tai muita terveydenhuollon ammattilaisia.(3)  Terveydenhuollon hallinnossa olisi ehkä syytä seurata kansainvälistä tutkimusta.
2. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus ja hallituksen esittelijän teksti välittävät epäsuorasti ja vihjaillen asennetta,  että täydentävät hoidot ja niitä ammatissaan antavat eivät edusta terveydenhuoltohenkilökunnan ”korkeaa moraalia ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden noudattamista.” Tämä ei perustu faktoihin eikä tutkittuun tietoon, koska asiaa ei ole tutkittu. Mikään yksittäinen koulutus ei takaa korkeaa moraalia. Moraali ja etiikka ovat ihmismäisyyttä, inhimillisyyttä ja asiakkaan tarpeiden huomioon ottamista. Tästä herää monta asiakaskeskeisyyden etiikkaan liittyvää kysymystä. Esimerkiksi: Mikä on potilaan oman kokemuksen merkitys ja miten hoitohenkilökunnan pitäisi ottaa asiakkaan tarpeet huomioon, kun asiakas ilmoittaa käyttävänsä lääketieteellisen hoidon lisänä vaikkapa akupunktiota, naprapatiaa, erilaisia meditaatioita tai kalevalaista jäsenkorjausta ja kertoo saaneensa niistä apua vaivoihinsa?
3. Hallituksen esittelijän tekstin mukaan terveysammattilaisten olisi hyvä tietää, käyttääkö potilas jotakin muutakin kuin tavanomaista hoitoa elämänlaatunsa parantamiseksi, mutta heidän tulee  ”potilaan mielipidettä kunnioittaen kuitenkin vakuuttavasti perustella, mikäli hoidosta on haittaa”. Mutta kuinka ihmeessä lääkäri, hoitaja tai muu terveysammattilainen voi perustella vakuuttavasti jonkin täydentävän hoidon haittoja, jos ei tunne asiakkaan käyttämää hoitomuotoa eikä sitä koskevaa tutkimusta? Alaahan ei opeteta Suomessa terveysammattilaisille perusopetuksessa eikä jatkokoulutuksessa. Sitä paitsi kansainvälinen tutkimus osoittaa, että haittoja on erittäin vähän, mutta asiakkaiden kokemia hyötyjä runsaasti.
4. Päättäjien tulisi asemansa velvoittamana vauhdittaa tutkimusta siitä, mitä kolmannes suomalaisista,  joka käyttää täydentäviä hoitoja, niistä oikein hyötyy ja mitä todistettua haittaa niistä on. Potilaan etuhan tärkeintä on, ei se kenen ja millä menetelmällä  toteutettu hoitaminen määritellään virallisesti oikeaksi.
5. Tarkastuslautakunnalla ei  arviointikertomuksen mukaan ole tietoja, ”että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin henkilökunta olisi osallistunut kyseiseen toimintaan.” Miksi asia sitten otettiin esille tarkastuskertomuksessa, jos se kerran ei ole ongelma?  Onko taustalla jokin muu syy? Joka tapauksessa ei tiedetä, kuinka suuri osa lääkäreistä, sairaanhoitajista ja muista terveysammattilaisista soveltaa työssään yhtä tai useampaa täydentävää hoitomuotoa.  Ruotsissa kyselytutkimuksen mukaan 11 prosenttia sairaanhoitajista ilmoitti käyttävänsä täydentäviä hoitoja työssään, 43 prosenttia ilmoitti haluavansa käyttää niitä ja 83 prosenttia kertoi käyttävänsä niitä itsensä hoitamiseen.(4)
6. Tampereella on yliopisto ja siellä muun muassa lääketieteellinen tiedekunta ja terveystieteiden yksikkö, jotka voivat selvittää edellä esitettyjä kysymyksiä. Kun on tutkimustietoa, ei tarvitse nojautua uskomuksiin ja median näkemyksiin.  Rahoitusta pitää löytyä täydentävien hoitojen hyötyjen ja haittojen tutkimukseen, jos kerran potilaiden turvallisuudesta ollaan niin huolissaan, että oikein sairaanhoitopiirin hallituksen on otettava siihen kantaa.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan kroonisia kansansairauksia (kuten sydän- ja verisuonisairaudet ja diabetes) potevat käyttävät muita väestöryhmiä enemmän täydentäviä hoitoja ja he kokevat saavansa niistä terveyshyötyä.(5, 6)  Näin on mahdollisesti Suomessakin (tutkimusta tästä ei vielä ole tehty).

Nämä ihmiset käyttävät tutkimusten mukaan  SEKÄ tavanomaisia terveyspalveluja ETTÄ täydentäviä hoitoja rinnakkain. Asiakaskeskisyys terveydenhuollossa tarkoittaa sitä, että erilaisia hyödyllisiksi osoitettuja – myös täydentäviä – hoitoja, integroidaan asiakaslähtöisesti hoitokokonaisuudeksi ja erilaiset hoitajat voivat toimia yhteistyössä asiakkaan hyväksi, edellyttäen että potilas itse niin tahtoo ja että se on hänen kannaltaan edullista. Näin toimii eettisesti hieno terveydenhuolto.

Jos Pirkanmaan sairanhoitopiirin kuntayhtymä aikoo ryhtyä ehkäisemään potilaiden itse tekemiä valintoja elämänlaatunsa parantamiseksi, se toimii epäeettisesti ja asiakkaan edun vastaisesti. Tätä ei varmaankaan kukaan kansalainen eikä päättäjä halua.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän olisi aikaa herätä täydentävien hoitojen suhteen ruususenunestaan ja kouluttaa itseään, tehdä kunnollinen katsaus alan tutkimuksista ja selvittää, miten Pirkanmaalla käytetään täydentäviä hoitoja ja mitä hyötyä ja mitä haittaa tavalliset kansalaiset ovat niistä kokeneet saavansa. Sen jälkeen voi antaa tutkimusnäyttöön perustuvia  lausuntoja ja tehdä tietoon nojaavia päätöksiä.

Näin toimii tietoon ja tutkimusnäyttöön perustuva terveydenhuolto.

Lähteet

1. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen 20.6.2016 kokouksen esityslista, pykälä 104 liite 2. Selvitys tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen 2015 johdosta. http://193.167.131.82/ktweb/
2.  Arviointikertomus. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarkastuslautakunta 26.4.2016
3. Salomonsen LJ et al. 2011. Use of Complementary and alternative medicine at Norwegian and Danish hospitals. BMC Complemetary & Alternative Medicine, 11:4.
4. Jong M. et al 2015. A cross-sectional study on Swedish licensed nurses’ use,
   practice, perception and knowledge about complementary and alternative medicine. Scand J Caring Sci; 2015. Nordic College of Caring Science.
5. Reid R et al. 2016.  Complementary medicine use by the Australian population: a critical mixed studies systematic review of utilisation, perceptions and factors associated with use. BMC Complementary and Alternative Medicine (2016) 16:176
6. Canaway et al. 2014. Perceptions of Benefit of Complementary Therapy Use among People with Diabetes and Cardiovascular Disease. Forsch Komplementmed, 21:25–33. (Tutkimuksen mukaan enemmistö tutkituista kroonikkopotilaista koki hoitojen lievittäneen heidän oireitaan, parantaneen yleistä hyvinvointia ja lisänneen tietoa, ymmärrystä ja luottamusta kroonisten oireiden kanssa selviytymisessä. Muita syitä hoitojen käyttöön olivat stressin vähentäminen ja rentoutuminen. Vain 4 prosenttia tutkituista diabeetikoista ja sydänsairaista oli sitä mieltä, että täydentävillä hoidoilla ei ollut mitään vaikutusta.)

Kirjoittaja: Pauliina YT, dosentti (terveyden edistäminen), Tampereen yliopisto

Päivitetty 20.6.2016

 

 

Kalevalainen jäsenkorjaus on perinnettä ja nykyaikaa

Kirjoittajat: Päiviö Vertanen ja Osmo Hänninen

”Kalevalainen jäsenkorjaus tulisi ottaa osaksi terveydenhoitoa nykyisen terveydenhoidon rinnalle tuomaan säästöjä ja täydentämään terveyden- ja sairaanhoitoa”, kirjoittajat ehdottavat.

Seuraavassa he perustelevat ehdotusta.

Perinnehoitojen neuvottelukunta aloitti toimintansa 5.9.2015. Siihen kuulluu perinnehoitoja tutkineita tiedeyhteisön edustajia, alan asiantuntijoita ja kansanedustajia.

Perinnehoitojen neuvottelukunnan keskeiset tavoitteet ovat seuraavat:  

• hyvät potilasturvalliset hoitokäytänteet tulee integroida terveydenhuollon kenttään
• kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutusohjelma mukaan terveydenhoidon koulutusohjelmiin
• lääkäreiden koulutukseen on saatava lisää fysiologiaa ja yliopistoon fysiatrian oppituoli
• kalevalainen jäsenkorjausosaajien kohtelu yhteismitalliseksi terveydenhoidossa ja KELA-korvausten piiriin

Perinnehoitojen neuvottelukunta korostaa myös kansantaloudelle koituvia taloudellisia hyötyjä: Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat kasvava ongelma paitsi yksityisille ihmisille, niin koko kansakunnalle. Niistä aiheutuvat vuosittain arviolta 3-4 miljardin euron kustannukset. Koska moni ihminen löytää avun kalevalaisen jäsenkorjauksen kautta, on sitä koskevaa tietoa lisättävä ja toimintamahdollisuuksia edistettävä.

Hallitusohjelmassakin lukee, että terveyttä ja hyvinvointia edistetään sekä eriarvoisuutta vähennetään toimeenpanemalla terveyttä ja hyvinvointia edistävät hyvät käytänteet ja toimintamallit yhteistyössä järjestöjen kanssa.

 Osaksi virallista terveydenhuoltoa                                                   

Tuki- ja liikuntaelinpotilaiden (TULE) hoidossa on parantamisen varaa, sillä tulosten perusteella lähes 40 % hoitoa tarvitsevista TULE -potilaista on hoidettu riittämättömästi, vaikka osa potilaista käyttää terveyspalveluita hyvin runsaasti.

Terveydenhoidoissa fysiatriaan liittyvän käytännön tiedon osaamiselle on ilmeinen tarve.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa hoidetaan kehon tukirakenteiden virheasennoista aiheutuvia kiputiloja ja aineenvaihduntahäiriöitä. Hoito tapahtuu käytännössä ja tieteellisesti hyväksi todetulla suomalaisella pehmytkudoskäsittelyllä.

Käsittely tehdään ilman voimaa kudoksia mobilisoiden. Hoitokäsittelyssä parannetaan kudosten liikkuvuutta, saatetaan nivelpinnat kohdalleen ja irrotetaan hermojen pinnetiloja, jolloin kudosten välissä olevat nesteet saadaan liikkumaan vapaasti. Kalevalainen jäsenkorjaus ei korjaa välttämättä leikkaushoitoa vaativaa ongelmaa, mutta sen avulla voidaan korjata montaa kiputilaa, joissa leikkaus ei välttämättä olekaan tarpeen.

Tarvitaan integrointia – yhteistyötä

Kansanlääkintäseura ry on dokumentoinut hoitoperinteestämme kehon ryhtivirheiden vaikutuksen toiminnallisiin liikeratoihin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin kalvorakenteissa, kudospaineissa, verenkierrossa ja hermotuksessa. Näiden dokumentointien, tieteellisten näyttöjen ja 3 –vuotisen käytäntöpainotteisen monimuotokoulutuksen kautta luodut hyvät potilasturvalliset hoitokäytänteet aina vauvasta vaariin tulee intergroida hallitusohjelman mukaisesti koko terveydenhoidon kenttään.

Tuki- ja liikuntaelinterveys on erittäin merkityksellistä ihmisten elämänlaadulle ja toimintakyvylle sekä yhteiskunnalle. Suomen TULE ry:n mukaan; ”Suomessa on arvioitu olevan n. 1,7 miljoonaa TULE -ongelmista kärsivää. Useat riskitekijät lisääntyvät hälyttävästi ja uhkana on niistä aiheutuvien sairauksien räjähtävä kasvu. Ne ovat vakava kansanterveydellinen ja -taloudellinen rasite, jonka vuosittaiset kustannukset Suomessa ovat arviolta 3-4 miljardia euroa.” Onkin kiire ymmärtää ja tunnustaa TULE –hoitoihin liittyvä tiedon rajallisuus ja ottaa käyttöön kaikki toimiviksi havaitut potilasturvalliset hyvät hoitokäytänteet.

Koulutusohjelma osaksi terveydenhoidon koulutusta

Hyvien koulutuskäytäntöjen perusteella Kalevalainen jäsenkorjaus tulee saattaa terveydenhoidon ammattilaisten täydennyskoulutusohjelmiin yhteistyössä Kansanlääkintäseura ry:n kanssa.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen 3 –vuotinen käytäntöpainotteinen monimuotokoulutus tuottaa osaamisen, jossa voidaan palauttaa kehon eri osien symmetrinen liikeratojen toiminta ja vaikuttaa kudosneste- ja verenkierron sekä hermotoiminnan vapautumisen kautta kipuun ja elintoimintoihin aina sisäelimiä myöten. Aineenvaihdunnan ja hermotuksen vapautuminen puristustilasta näkyy toimintakyvyn ja elämänlaadun kohentumisena, mikä on osoitettu aina tieteellisiä tutkimuksia myöten.

Kalevalaiseen jäsenkorjauksen osaajiksi on koulutettu 420 julkisessa rekisterissä olevaa osaajaa, joista 227 on saanut jonkin terveydenhuollon aiemman koulutuksen, mikä kertoo heidän itsensä kokemasta koulutuksen vajauksesta. Koulutettujen osaajien verkosto kattaa koko Suomen, myös haja-asutusalueen (katso www.kansanlaakintaseura.fi). Osaajien on vähintäin kaksivuosíkausina osallistuttava täydennyskoulutukseen, joita mestarit ohjaavat.

Lääkärien koulutukseen fysioterapiaa

Lääkärien peruskoulutus sisältää fysiatriaa vain 2–3 opintoviikkoa (5 opintopistettä). Kalevalainen jäsenkorjauskoulutuskokonaisuus on 101 opintopistettä. Fysiatrian professuurien puuttuminen maamme yliopistoista on johtanut siihen, että vain mitätön osa lääkäreistä on saanut koulutusta fysiatriassa, myös yleislääkäreistä, koska se on ollut vaatimattomasti esillä peruskoulutuksessa ja opettajina on harvoin ollut alan pätevät osaajat päinvastoin kuin muilla keskeisillä lääketieteen osa-alueille. Tiedon lisäämisen tarve näissä asioissa ilmenee myös Lääkäripäivien ohjelmissa, joissa fysiatria on hyvin suosittu elementti.

Koulutuksen puutteellisuudesta huolimatta lääkärit toimivat ”portinvartijoina” ja potilaat saavat Kela -korvauksen fysioterapiasta lääkärin kirjoittaman lähetteen perusteella. Lähete ei yleensä sisällä tiedon rajallisuudesta johtuen potilaan tilan kuvausta tai tarkkoja hoito-ohjeita, vain pitkiä hoidollisia sarjoja.

Virheasentojen vaikutuksiin liittyvä fysiologisen osaamisen puute on kasvattanut terveydenhoitomenoja ja johtanut suorastaan vääriin diagnooseihin mitä ilmentävät; yli 10 %:n vahinkotilastot, TULE -leikkauksiin liittyvien vahinkojen korvausmenojen kasvu ja kipulääkkeiden kasvavat menot.  Kipujen selittämättömyys on osaltaan johtanut myös psyykelääkkeiden kulutuksen kasvuun. Lääkekustannukset ovat nykyisin yli 3 miljardia euroa ja näistä yli 80 %, joudutaan ostamaan ulkomailta.

Kohtuuttoman suuri lääkekulutus näkyy myös ympäristökuormituksissa (http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Ymparistolehti/2015/Laakkeemme_paatyvat_Itamereen(33650) Luettu 6.6.2016)

Terveydenhoito on keskittynyt hoitamaan potilasta anatomisesta lähtökohdasta, jolloin ongelmalähteenä on pelkästään kipua aiheuttava kohta. Käypähoito on luonnollisesti rakennettu samoista lähtökohdista, kuten niiden pohjalla olevat tieteelliset tutkimuksetkin. Tämä on tarjonnut pohjan myös yhä laajentuville medikalisaatiohoidoille, mihin suuntaan lääketieteellistä koulutusta on taloudellisten panostusten myötä kehitetty.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä tietovajeesta on diagnosoidut jalkojen erimittaisuudet, joista käytännössä vain noin 5 %:a on todellisia. Loput aiheutuvat kehon ryhtivirheistä ja toimintahäiriöistä. Käypähoitosuositusten mukaisesti lasten jalkojen erimittaisuuksia hoidetaan korokkeilla, vaikka ongelma on lantiokorin virheasennossa. Laitettaessa koroke lyhyemmän jalan alle tuetaan virheasentoa ja pahennetaan skolioosia, mistä seuraa elinaikainen kipu- ja hoitokierre.

Yhteismitallisuutta hoitojen korvaamiseen  

Kalevalainen jäsenkorjaus on osoittanut tehokkuutensa tieteellisin tutkimusten – tutkimusnäyttöä neljältä vuosikymmeneltä- ja käytännön hoitosuorittein – yli 200 000 hoitoa vuosittain. On kohtuutonta, että lainsäädäntö vaikeuttaa kyseisten hoitojen laajempaa käyttöönottamista:

• Hoitajat ovat ALV-maksuvelvollisia 24 %
• Hoitoihin ei saa KELA-korvausta
• Virallistaminen estää, ettei hoitoa hyväksytä sairaaloihin ja terveyskeskuksiin, ja vakuutusyhtiöt eivät uskalla käyttää kyseistä hoitoa
• Hoito sotketaan puoskarikäsitteen alle, mikä halventaa hoitajia ja loukkaa arviolta noin miljoonan asiakkaan omakohtaisia kokemuksia.

Kuvio 1. Kalevalaisen jäsenkorjaushoidon tehon arviointi asiakaskyselyn avulla.  Eri hoitomuotojen tehon arviointi (asteikolla –1-+10) – yli 500 palautettua lomaketta Kuopion yliopiston tutkimus 2003-2005 (Viite 1)

Kalevalainen jäsenkorjaushoito tapahtuu potilasturvallisesti täysin kehon ehdoilla ja ilman voiman käyttöä. Hoidossa voidaan palauttaa kehon eri osien symmetrinen liikeratojen toiminta ja vaikuttaa kudosneste- ja verenkierron sekä hermotoiminnan vapautumisen kautta kipuun ja elintoimintoihin aina sisäelimiä myöten.

Aineenvaihdunnan ja hermotuksen vapautuminen puristustilasta näkyy toimintakyvyn ja elämänlaadun kohentumisena, mikä on osoitettu aina tieteellisiä tutkimuksia myöten.

Kuva 1. Tavallisen kehon ryhtivirheen havainnekuva ja mestariparantaja Olavi Mäkelän hoitokuvia. Havainnekuva Minna Haataja ja muut kuvat Päiviö Vertanen.

Hoidolla on saatu hyviä tuloksia tuki- ja liikuntaelinperäisten ongelmien hoidossa. Ongelmien korjaus ei vaadi pitkiä hoitosarjoja, 1-3 hoitokertaa on useinmiten riittävä. Kudosneste-/ ravinnekierron avaamisella ennen tarvittavaa leikkaushoitoa, on voitu nopeuttaa leikkauksen jälkeistä kuntoutusta. Usein käy myös niin, että kun liikeradat on saatu palautettua ennalleen, on kipu hävinnyt eikä leikkausta ole tarvinnut suorittaa.

Näiden lisäksi on voitu dokumentoida mitä moninaisempien ongelmien hoidolliset vaikuttavuudet, jotka johtuvat kalvorakenteiden kiristymisen / jäätymisen aiheuttamista hermotuksellisista ja aineenvaihdunnallisista seikoista.

Kalevalainen jäsenkorjaushoito on määrämuotoisena EU-nimisuojattuna suomalaiseen perinteeseen tukeutuvana mobilisaatiohoitona ainutlaatuinen maailmassa.

Allekirjoittaneiden mukaan kivun hoito kalevalaisen jäsenkorjauksen menetelmin olisi tuottamassa kansantalouteen 3 miljardin euron säästöt sekä parantaisi työssä jaksamista ja kansalaisten elinvoimaisuutta. Laskelmat perustuvat tutkimuksessa (viite 1) osoitettuihin lääkemäärien vähenemiseen sekä työkuntoisuuden ja elinvoimaisuuden nousuun verrattuna nykyiseen kuntoutushoitoon. Tätä käsitystä tukevat myös mm. yli 400 hoitajan hoidolliset kokemukset ja Kansanlääkintäseura ry Mari Lukkarin päättötyö 6.4.2015; Kirurgiaa vai kalevalaista jäsenkorjausta. Päättötyössä osoitetaan kuinka 19 diagnosoitua eri niveliin kohdustuvaa leikkauspotilasta sai avun kipuihinsa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta.

Kirjoittajat:

Päiviö Vertanen, Perinnehoitojen neuvottelukunnan ja Kansanlääkintäseura ry:n puheenjohtaja

Osmo Hänninen, professori (emeritus) Itä-Suomen yliopisto, p. 050 550 6903

Viittet:

1. Jäsenkorjaajien työmenetelmien ja annetun hoidon tuloksellisuuden selvittäminen. Tutkimusraportti 4.5.2006 Nina Zaprodina, Kuopion yliopisto
2. Kansanlääkintäseura ry päättötyö 6.4.2015, Mari Lukkari; Kirurgiaa vai kalevalaista jäsenkorjausta.

Täydentävät hoidot ja sairausvakuutus Sveitsissä

Sveitsiin on tulossa lainsäädäntö, jonka perusteella yleisestä sairausvakuutuksesta korvataan täydentäviä hoitomuotoja.  Korvattavuuden piiriin ovat tulossa antroposofisen lääketieteen, perinteisen kiinalaisen lääketieteen, homeopatian ja fytoterapian (kasvilääkintä) hoidot, joita on vuodesta 2012 korvattu väliaikaisen asetuksen perusteella.

Sveitsin sisäasiainministeriössä on valmisteilla pysyvä asetus näiden hoitomuotojen rinnastamiseksi tavanomaiseen lääketieteelliseen hoitoon ja siten  sairausvakuutuksesta korvattaviksi.  Ministeriön esitys tuodaan parlamentin käsittelyyn kesäkuussa 2016.  Jos parlamentti hyväksyy sen, asetus astuu voimaan 1.5.2017.

Tämä uudistus perustuu vuonna 2009 toimeenpantuun kansanäänestykseen. Siinä kysyttiin, mitä mieltä kansalaiset ovat, että joukko täydentäviä ja vaihtoehtoista terapiamuotoja  (antroposofinen lääketiede, perinteinen kiinalainen lääketiede, homeopatia, fytoterapia ja neuraaliterapia) sisällytettäisiin korvattavaksi sairausvakuutuksesta. Kansalaisten enemmistö äänesti näiden hoitomuotojen korvattavuuden puolesta. Akupunktio on ollut korvattava jo aikaisemmin.

Suoran demokratian tulosta

Nykyinen esitys parlamentille juontuu siis vuoden 2009 kansanäänestyksen tulokseen.  Sveitsin poliittinen järjestelmä perustuu ns. suoraan demokratiaan, jossa pääasiallisia vallankäyttäjiä ovat kansalaiset periaatteena kaikkien kansalaisten yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tämä poikkeaa suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta sikäli, että kansalaiset voivat suoraan osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Suomalaisessa hallintojärjestelmässä kansanedustajat päättävät laeista. Suoria kansanäänestyksiä meillä on erittäin harvoin. Viimeksi sellainen järjestettiin EU:n jäsenyydestä, ja äskettäin presidentti Sauli Niinistö esitti sellaisen järjestämistä Nato-jäsenyydestä.

Sveitsissä sen sijaan parlamentin lisäksi päätöksenteon mekanismeja ovat muun muassa kansalaisaloite ja kansanäänestys. Äänestyksen kohteena on aina kulloinkin päätettävä asia, tässä tapauksessa täydentävien hoitojen korvattavuus pakollisesta sairausvakuutuksesta.  Tällaisia kansanäänestyksiä järjestetään jopa useita kertoja vuodessa eri asioista, kuten esimerkiksi vammaisten oikeuksista ym. Kansanäänestyksen tulos on hallitusta sitova.

Vuodesta 2012 perussairausvakuutus on korvannut väliaikaisen asetuksen perusteella äänestystä koskevia terapiamuotoja. Väliaikainen asetus on voimassa vuoteen 2017.

Asetus oli väliaikainen, koska vuonna 2012 katsottiin, että ei ollut vielä riittävää näyttöä asetuksessa mainittujen täydentävien hoitosuuntausten tehosta, tarkoituksenmukaisuudesta ja taloudellisesta kannattavuudesta. Asiaa on selvitetty ja todettu, että kaikkien näyttöön vaadittavien tekijöiden osoittaminen on vaikeaa. Tästä syystä valmistettiin porrastettu menetelmä, joka toimii samojen periaatteiden mukaan kuin vakuutusjärjestelmä, joka korvaa eri lääketieteen erikoisalojen palveluja.

Tämä tarkoittaa sitä, että hoitopalvelut yleensä korvataan lukuun ottamatta erikoisalan joitakin yksittäisiä hoitoja, joiden teho, tarkoituksenmukaisuus ja taloudellinen kannattavuus on epävarma.  Edellytykset korvattavuuteen määräytyvät vakiintuneiden hoitokäytäntöjen, tutkimustiedon, tieteellisen näytön ja/tai lääkärin kokemuksen perusteella sekä sen mukaan, onko hoitoa antava saanut riittävän koulutuksen.

Uusi porrastettu menetelmä tulevaisuudessa koskee myös akupunktiota. Neuraaliterapiaa (joka oli yksi kansanäänestyksen aihe v. 2009) ei uudessa esityksessä mainita, koska se korvataan jo tavanomaisena hoitomuotona. Menetelmää käytetään kivun hoidossa. Paikallispuudutusainetta pistettään ns. trigger-pisteisiin tai esim. arpikudokseen. Ministeriön esitys esitetään 30.6.2016 mennessä eduskunnalle.

Lisätietoja (saksaksi, ranskaksi ja italiaksi):  http://www.bag.admin.ch/themen/krankenversicherung/00305/16022/index.html?lang=de

Lehdistötiedote saksaksi: http://www.bag.admin.ch/aktuell/00718/01220/index.html?lang=de&msg-id=61140

Olisiko Suomessakin hyvä siirtyä suoraan demokratiaan?

Ajattelen, että Suomessa olisi myös syytä demokratisoitua ja antaa kansalaisten kertoa käsityksensä kiistanalaisista kysymyksistä. Sveitsissä katsotaan, että suorat kansanäänestykset ovat hyvä asia myös äänestyksen hävinneelle osapuolelle. Äänestysprosessi nimittäin nostaa esiin ja avoimesti keskusteltavaksi asioita, joista ehkä valtavirtajulkisuudessa on aikaisemmin annettu yksipuolinen kuva.

Se, että kansalaiset voivat sanoa näkemyksensä kiistakysymyksestä, pakottaa eri osapuolet argumentoimaan myös ”sen toisen näkemyksen” kanssa, jotta kansalaiset saavat kokonaiskuvan äänestettävästä asiasta.

Sveitsissä kansalaiset ilmaisivat äänestyksessä selkeän kantansa, että he haluavat äänestettävät  täydentävät hoitomuodot sairausvakuutuksen piiriin.  Ilmeisesti he ovat kokeneet kyseessä olevat hoidot hyödyllisiksi huolimatta siitä, että lääketieteen eliitti vastusti ja perusteli vastustusta tieteellisen näytön puutteella.

Koska Sveitsissä kansanäänestys sitoo hallitusta, se  ei voinut heittää äänestystulosta roskikseen vain siksi, että joku ammattiryhmä lobbasi vahvasti ja väitti äänestyksen alaisia hoitomuotoja hyödyttömiksi. Kun asiaa selviteltiin, niin ilmeisesti esiin tuli myös se fakta, että hyvin suurta osaa yksittäisistä koululääketieteen hoitomuodoistakaan ei ole osoitettu tehokkaiksi lääketieteen kultaista standardia, kontrolloitua kliinistä koetta käyttäen. Niiden näyttö perustuu kliiniseen käytännön kokemukseen.

Tällaista kliinistä kokemusta on kertynyt paljon myös antroposofisen lääketieteen, perinteisen kiinalaisen lääketieteen, homeopatian ja fytoterapian alalta. Niitä on myös tutkittu tavanomaisen lääketieteen menetelmin, joskaan ei niin paljon ja rahakkaasti kuin esimerkiksi kemiallisia lääkkeitä.

Sveitsin esimerkki osoittaa, että Euroopassa näyttäisi olevan selkeä kehityssuunta avoimeen ja moniarvoiseen terveydenhuoltojärjestelmään. On ymmärretty, että biolääketieteeseen nojaava ja ihmisen biologisiin osiinsa pilkkova hoitokäsitys alkaa olla vanhahtava ja rajoittunut erityisesti silloin kun hoidettavana ovat elintapasairaudet, vaikeasti diagnosoitavat ongelmat, psykosomaattiset vaivat  ja mielenterveys.

Suomessakin on jo aika ymmärtää ihmisten omien kokemusten ja näkemysten merkitys tervehtymisessä, mielen valtava voima paranemisessa ja yhteistyön tärkeys virallisen hoitojärjestelmän ja täydentävien terveysnäkemysten välillä.

Näyttö erilaisten hoitomuotojen – niin virallisesti hyväksyttyjen kuin muidenkin – hyödyistä, haitoista ja taloudellisesta tehokkuudesta ansaitsee tulla laajan kansalaiskeskustelun teemaksi. Kysymys on siitä, miten näyttö osoitetaan, miten tutkimusta tehdään ja millaiseen ihmis- ja terveyskäsitykseen tutkimus nojaa. Nämä ovat laajoja ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuka avaisi asiallisen keskustekun?

Kirjoittajat: Peter Zimmermann ja Pauliina Aarva

Kokemuksia syylien hoidosta homeopatian avulla

Kirjoittaja: Tuula Kantola

Päkiöihini alkoi ilmestyä syyliä  1960-luvun loppupuolella, ollessani parikymppinen. Arastelin päkiöitä  joutuessani astumaan jalkaterien syrjällä, seurauksena, että syylät levisivät päkiä lisäksi jalkojen ulko – ja sisäsyrjiin. Joten niitä oli kymmenittäin kolmella eri aluella jalkapohjassa.

Kävin jalkahoitajalla useita kertoja kuukaudessa. Lopulta hän totesi, että ei voi auttaa minua ja kehotti menemään ortopedille. Noudatin neuvoa ja menin ortopedille. Hän oli sitä mieltä, että katkaisemalla jalkaterissä olevia luita syylät paranisivat.  Sairaalan kanssa sovittiin leikkauksesta ja minä sovin työpaikan kanssa puolen vuoden sairaslomasta.

Muutamaa päivää ennen leikkausta, leikkaava kirurgi soitti ja kyseenalaisti sen kokonaan, perustellen näkemystään  mm sillä, että ”olet liian nuori ihminen niin rajua toimenpidettä ajatellen.” 

Lääkärissäkäynnit jatkuivat. Syyliä hoidettiin kaikilla mahdollisilla lääke-tieteellisillä toimenpiteillä vuosikymmenten ajan. Hoitomuotoina oli veitsi toimenpide syylien poistoon, poltto, pakastus, laserointi jne. Hoitoja tehtiin useita kertoja vuosien mittaan. Hyvin nopeasti toimenpiteen jälkeen syylät palautuivat.  Kotona tein itse jalkahoitoa pari kertaa viikossa. Syylien suojaksi kasvoi kovettumaa, joka lisäsi jalkapohjien arkuutta.

Kivuliaiden vuosien aikana opin ymmärtämään kuinka  paljon jalkasairaus rajoittaa elämää. Paljain jaloin en voinut kävellä ollenkaan. Kenkiin piti valita pehmeät pohjalliset. Lenkkitossut olivat pääsääntöisesti käyttämäni kengät, aina kun se oli mahdollista. Töissä en voinut käyttää lenkkitossuja, tavallisten kenkien käyttö oli tosi kivuliasta

Lopulta tapasin homeopaatti M.M:n, heinäkuussa 2006. Hän suositteli minulle homeopaattisia lääkkeitä. En ollut aikaisemmin tutustunut homeopatiaan.

Ensimmäinen ajatus oli, että en tiedä homeopatiasta mitään. Mutta kun kaikki lääketieteen hoitokeinot on kokeiltu useampaan kertaan, enkä apua ole saanut, niin miksen kokeilisi tätäkin.

Pikku hiljaa kokeilu  alkoi  tuottaa tulosta ja nykyisin voin kulkea paljain jaloin, olen voinut toteuttaa nuoren tytön unelman – käyttää jopa punaisia korkokenkiä!. Unelmani toteutui 60 vuotiaana. Olin kärsinyt syylistä noin 40 vuotta.  M.M:n neuvosta hankkimani homeopatialääkkeet ovat olleet minulle arvokas kokemus ja apu ongelmaani. Minulla ei ole enää syyliä!

 

Kokemuksia parantavista hoidoista: potilaan tarina

Kirjoittaja: Markku Mutanen

Piinaava selkäsärky

Istumatyöntekijänä selkäni oli usein kivulias erityisesti kevättalvella pitkän talven jälkeen. Kiropraptikko R.A. sai kivut poistettua 25 vuoden ajan, yleensä yhdellä käsittelyllä.

Vuosituhannen vaihteessa hoito ei auttanut vaikka käsittely tehtiin kolme kertaa.

Etsin muita vaihtoehtoja. Ensin menin fysiatrian lääkärille, naprapaatille, kiinalaiselle kiinanlääketieteen lääkärille joka oli myös länsimaisen koulutuksen saanut lääkäri, vyöhyketerapeutille ym. asiantuntijalle – tuloksetta. Kävin yhdellätoista ”asiantuntijalla”, mutta kipuni jatkuivat vuoden ajan. Ystäväni sanoivat, ettei selkä enää parane, kun olet jo yli viisikymppinen. Olin pystynyt käymään isännöintiyrityksessäni työssä, mutta öisin en saanut nukuttua kuin lyhyissä pätkissä ja erikoisissa asennoissa.

Jouduin kävelemään sauvojen avulla joka yö pitkiä matkoja, jotta sain nukuttua 1-2 tuntia kerrallaan. Maaliskuussa vuonna 2001 sain tietää tamperelaisesta homeopaatista M-L.V:sta. Menin hänen vastaanotolleen viimeisenä oljenkortenani. Hänen määräämänsä homeopaattiset pienet pillerit poistivat selkäkipuni ja sain kivuttoman elämän etsittyäni apua vuoden ajan.

Olin niin onnellinen, että aloin harkita homeopatian opiskelua voidakseni jatkossa huolehtia omasta ja läheisteni terveydestä ilman kemiallisia lääkkeitä. Onnekseni kotikunnassani oli mahdollisuus opiskella homeopatiaa Suomen homeopatian akatemiassa. Valmistuin diplomihomeopaatiksi vuonna 2006.

Tulehtunut  hammas

Vuonna 2005 arvostamani hammaslääkäri paikkasi vahingossa aikaisemmin juurihoidetun hampaan niin, että se tulehtui ja aiheutti pari viikkoa myöhemmin verenmyrkytyksen. Minulta meni kävelykyky. Vaimoni vei minut paikalliselle terveysasemalle, josta matka jatkui yliopistosairaalaan. Siellä minut siirrettiin päivystyksestä kahdeksan tunnin odottelun jälkeen sisätautien teho-osastolle. Parin päivän tutkimusten jälkeen minut siirrettiin reumaosastolle, missä tutkimuksia jatkettiin intensiivisesti aamusta iltaan. Menin pyörätuolilla joka päivä useisiin tutkimuksiin. Laskin, että minua tutki yksitoista lääkäriä – tuloksetta.

Sairaalaan joutumista seuraavana aamuna jalkani turposivat ja mustuivat varpaista polviin asti. Aamupäivällä kaksoissisareni, terveydenhoitaja ja hänen miehensä tulivat katsomaan minua ja ihmettelin, kun he viipyivät vain hetken. Sisareni kertoi myöhemmin, että hän ei voinut olla pidempään, koska näki, etten elä enää pitkään, koska jalkani olivat niin pahan näköiset.

Tutkimukset jatkuivat edelleen. Pyysin neljältä lääkäriltä, että minun hampaani myös tutkittaisiin. Siihen ei suostuttu ennen kuin totesin, että ellei niitä tutkita, vaimoni tilaa ambulanssin ja minut viedään yksityiselle hammaslääkärille ja kivulias hammas poistetaan. Pääsin hammasklinikalle. Pitkän keskustelun jälkeen lääkärit suostuivat poistamaan tulehtuneen hampaani, kun lupasin ottaa täyden vastuun asiasta. Seuraavana yönä nukuin oikeaa unta tunnin pätkissä ensimmäistä kertaa viikon aikana.

Kolmen kuukauden kuluttua oli osastonlääkärin suorittama lopputarkastus. Hän ihmetteli, miten veriarvoni olivat niin hyvät ja kysyi, minkä verran syön nykyään kortisonia ja reumalääkettä?

Katsoin häntä silmiin ja sanoin: ”Kun olin pieni poika, äitini opetti olemaan aina rehellinen. Minä en käytä yhtään kemiallisia lääkkeitä.” Luettelin ne vitamiinit, mitkä auttoivat vaivassani ja totesin, että mainitsemani homeopaattiset lääkkeet ovat alkaneet parantamaan minua. Kysyin, saanko tulla osastopalaveriinne kertomaan, kuinka olen alkanut paranemaan. Lopputarkastuksen piti kestää kaksi tuntia. Se loppui 12 minuutin keskustelun jälkeen ja minua kehotettiin poistumaan.

Sairauteni oli niin vakava, että oikea jalkani kuntoutui vasta 14 kuukauden homeopaattisen hoidon ja liikunnan avulla. Minulle oli annettu lääkärien toimesta kolme eri diagnoosia: reaktiivinen reuma, krooninen poskiontelon tulehdus ja joku kolmas, mitä en enää muista. Kaikki diagnoosit olivat kuitenkin vääriä, koska minulla oli hammashoidon aiheuttama verenmyrkytys eli sepsis, jota kukaan yhdestätoista minua tutkineesta lääkäristä ei osannut todeta, koska he eivät kuunnelleet, mitä asiakkaalla oli sanottavaa.

Pohdin mielessäni, kuinka paljon turha tutkiminen maksoi kotikunnalleni, kun minua ei haluttu kuunnella, eikä kukaan lääkäreistä halunnut katsoa suuhuni pyynnöistäni huolimatta.

Käytännön kokemuksen perusteella voin sanoa, että homeopatialla, joka on täysin vaaratonta hoitoa, voidaan auttaa hyvinkin vakavissa sairauksissa.

markku.mutanen@myllyhermanni.fi

 

 

Länsimaisen ja kiinalaisen lääketieteen näkökulmia

Kirjoittaja: Eija Tuumi, kiinalaisen lääketieteen asiantuntija

Länsimaisen ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen ajattelutapa on erilainen, mutta  lopputulos hoidon eroista huolimatta voi olla samansuuntainen. Kiinalaisen lääketieteen teoriat ovat 2500 vuotta vanhoja, mutta niihin nojaavat hoidot tepsivät  moniin vaivoihin edelleenkin.

Lähestyn esimerkillä  haavaisesta paksusuolentulehduksesta (colitis ulcerosa), joka lukijalle voi olla avartavampi kuin pelkkä teorioiden luetteleminen:

Paksusuolentulehduksen oireet

Pääasiallinen vaiva on viikkokausia jatkuva ripuli. Löysiä ulosteita on useita päivässä, sen mukana tulee lähes aina verta ja usein limaa. Vaikeissa tapauksissa ulostekertoja on yli kuusi päivässä. Sairauteen voi liittyä kramppimaisia vatsakipuja. Sairauden jatkuessa yleistila usein heikkenee, paino laskee ja voi esiintyä kuumeilua.

Haavaiselle paksusuolen tulehdukselle on tyypillistä aaltoileva kulku. Oireet ovat välillä poissa pitkiäkin aikoja mutta palaavat aika ajoin.

Haavaista paksusuolitulehdusta sairastavalla esiintyy tavallista enemmän (noin neljäsosalla) erilaisia niveloireita ja selkärankareumaa ja joskus silmätulehduksia. (Mustajoki 2016).

Kiinalaisen lääketieteen hoitoon tullessaan oman kokemukseni mukaan potilaalla yleensä on jo diagnoosi ”haavainen paksusuolentulehdus” sekä lääkitys.  Oireet. jotka ovat potilaan omaa kerrontaa tilastaan ja historiastaan, eivät ole muuttuneet, vaan ne jatkuvat lääkityksestä huolimatta ja erityisesti verinen limaripuli on vaivana.

Seuraavassa kuvaan, kuinka nämä kaksi lääketieteen suuntausta hahmottavat sairauden syyn, sen diagnosoinnin, hoidon ja ehkäisyn.

Länsimainen lääketiede	Kiinalainen lääketiede
Paksusuolentulehduksen syyt
Sairauden syytä ei edelleenkään täysin tunneta. Taudin taustalla ajatellaan olevan perinnöllisiä suolen limakalvon poikkeavuuksia, jotka johtavat liian voimakkaaseen torjuntareaktioon paksusuolen bakteeristoa vastaan. Paksusuolen tulehdukseen sairastuneilla on todettu suolen bakteerikannassa muutoksia.	Sairauksien syitä ovat elämäntavat, työolosuhteet, ruokavalio, ihmissuhteet/tunteet ja perinnöllinen rakenne. Toisin kuin länsimaisessa lääketieteessä, syy sairauksiin pyritään löytämään. Katsotaan, että kun syy on selvillä, voidaan puuttua sairauden aiheuttajaan, vahvistaa ja korjata elimistöä, jotta oireet rauhoittuvat ja loppuvat. Ajatellaan, että on olemassa lainalaisuuksia, jotka säätelevät sairauden alkua, kehittymistä ja lopputulosta. Tämän teorian mukaan kaikkien sairauksien taustalla on kaksi syytä: patogeeninen tekijä tai tila sekä antipatogeeninen tekijä, joka on ihmisen oma kyky vastustaa sairautta, mikä taas riippuu kehon puolustusenergioiden, yleiskunnon ja mielen tilasta. Patologinen prosessi on seurausta näiden kahden tekijän kamppailusta ja sen kulku ratkaisee myös sairauden kulun.
Diagnoosi ja hoito
Sairaus todetaan paksusuolen tähystyksellä. Diagnoosi varmistetaan aina kudosnäytteiden mikroskooppisella tutkimuksella. Verikokeiden avulla selvitetään tulehdusreaktion voimakkuutta ja muita sairauden aiheuttamia yleisoireita. Hoitona on lääkärin suunnittelema lääkehoito. Omahoidolla, esimerkiksi ruokavaliolla, ei suolimuutoksiin pystytä vaikuttamaan. Lievässä ja paksusuolen loppupäähän rajoittuneessa sairaudessa hoito aloitetaan sopivalla suun kautta nautittavalla lääkkeellä (sulfasalatsiini, mesalatsiini tai oksalatsiini), kortisoni- tai muita lääkkeitä sisältävillä peräruiskeilla tai peräpuikoilla. Vaikeimmissa tapauksissa käytetään suun kautta nautittua kortisonilääkettä. Jos kortisoni ei tehoa, suolta voidaan rauhoittaa tietyillä antibiooteilla (metronidatsoli, siprofloksasiini) ja immuunijärjestelmään vaikuttavilla lääkkeillä (esimerkiksi atsatiopriini ja joskus siklosporiini). Joskus sairaus on niin äkäinen, että lääkehoito ei rauhoita suolta. Tällöin tarvitaan leikkaushoitoa, jossa kirurgi poistaa sairasta suolta.	Kiinalaisen lääketieteen teorioissa ja  diagnosointimenetelmissä käytetään käsitteitä: – Liiallisuustila/Vähyystila – Yin/Yang – Zang-Fu (sisäelinteoria käsittelee kattavasti sisäelinten kaikki fysiologiset funktiot, niiden monipuoliset vuorovaikutussuhteet sekä niiden osuuden Esenssin eli Jingin, Qin (Energia,aineellinen ja aineeton) ja Veren ja ruumiin Nesteiden tuotannossa) -Meridiaanijärjestelmän teoria (Jing Luo ) Ne yhdistävät syvällä olevan pinnalliseen, ylhäällä olevan siihen mikä on alhaalla ja eri sisäelimet toisiinsa, raviten ja vahvistaen kudoksia. Menetelmiä, joilla potilaan sairaudesta kerätään tietoa ja tehdään havaintoja patologisista muutoksista: Katselu: ihon väri, liikehdintä, kielen tarkastelu Kuuntelu ja haistelu: äänen voimakkuus, nopeus, laatu Kysely: sairaudet, leikkaukset, lääkkeet Koskettelu: pulssin otto (12 pulssia sisäelinten mukaan), ihon kuivuus/nestettä kudoksessa, lämpötila. Käytännön työssä diagnoosin teko ja oireyhtymien erottelu tapahtuu kolmen ensisijaisen tietoryhmän varassa (tärkeimmät oireet ja merkit, kielen tarkastelu ja pulssin tutkiminen). Näiden teorioiden ja diagnosointimenetelmien sisällön avaaminen on laaja oma kokonaisuutensa, jota toivon myöhemmin voivani avata tarkemmin tässä blogissa. Kun sairauden alkusyy on Perna/Mahalaukun  heikkous (haima luetaan Pernan kanssa samaan funktioon) tiedämme että haimalle kuuluu verensokerin tasapaino ja kun tasapainoa ei ole, verensokerin epätasapaino vaikuttaa myös aivotoimintaan kuten ajatteluun ja keskittymiseen sekä huonon ruoansulatuksen seurauksena bakteerikannan muutoksiin. Vahvistamalla Perna/Mahalaukkua akupunktiolla  tuetaan kyseisten elinten funktioita sekä suoliston tasapainottumista. Kyseisen sairauden kohdalla on hajotettava Limaa ja saatava se suolistosta pois sekä saatava verenvuoto lakkaamaan. Hoidossa huomioidaan ravitsemus. Tietyt ruuat lisäävät Kosteutta ja Limaa ja ne on syytä jättää pois. On myös huomioitava,  mitkä ruoka-aineet ja mausteet pahentavat Kuumuutta tai ylläpitävät tilannetta ja mitkä ruoka-aineet vahvistavat tai ovat neutraaleja tässä kyseisessä tilanteessa. Probioottien käyttö on myös suositeltavaa.
Ehkäisy
Koska tulehduksellisten suolistosairauksien syytä ei tiedetä, mitään ohjeita niiden ehkäisemiseksi ei voida antaa.	Sairauden hoito on samalla ehkäisyä.

Kuten yllä olevasta käy ilmi, näillä kahdella lääketieteellä on selvä näkemysero sairauksien syistä:

Mustajoki (2016) toteaa: ”Sairauden syytä ei edelleenkään täysin tunneta. Omahoidolla, esimerkiksi ruokavaliolla, ei suolimuutoksiin pystytä vaikuttamaan. Koska tulehduksellisten suolistosairauksien syytä ei tiedetä, mitään ohjeita niiden ehkäisemiseksi ei voida antaa.”

Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta ajatellaan: ”Kun elimistöön kertyy Kosteutta ja Limaa  (alusta tulehdukselle), se aiheuttaa myös kipuja (nivelkivut) ja tukoksia (kipu, verenvuoto).”

Selkärankareuma mainitaan myös Mustajoen kirjoituksessa. Siihen pätee samat diagnosointimenetelmät ja hoitokin on hyvin samantapainen. Reumassa on kyse myös tulehduksesta jota ravintotottumuksilla voidaan muuttaa eli muuttaa suoliston bakteerikantaa ja akupunktiolla vahvistaa tiettyjen elinten toimintaa.

Tieteen kuvalehdessä  3/2016 on mielenkiintoinen kirjoitus, joka käsittelee aihetta  ”suoli käskyttää aivoja”:

–         ”suolistossa syntyy paljon hermoston välittäjäaineita, kuten dopamiinia, joka osallistuu tunteiden kuten mielihyvän ja vireystilan säätelyyn”

–         ”ihmisen koko serotoniinimäärästä onkin peräisin suolesta yli 90% ”

–         ”rasvainen, makea ruoka lisää pahoja bakteereja”.

Kiinnostavaa tässä on, että kirjoituksen lähestymistapa on länsimais-lääketieteellinen,  mutta se lähenee  kiinalaisen lääketieteen yli 2500 vuotta voimassa olevia teorioita sairauksien synnystä.

Kokemusperäisesti olen sitä mieltä, että tunteilla, ravinnolla ja suoliston hyvinvoinnilla on vahva keskinäinen yhteys.

Lähteitä:

Mustajoki Pertti. Lääkärikirja Duodecim 19.1.2016, sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00088

Hytönen Elina. Lohikäärmeen lääketiede. Mestari-Offset Oy, Vantaa (paino), 3. painos 1998.

Kirchhof Stefan, Chinese Diet therapy. Luennot 2001,  Helsinki.

Kirjoittaja: eija.tuumi@gmail.com

 

Ajatuksia CAM-hoitojen epäspesifisistä vaikutuksista

Kirjoittaja: Jukka Laitakari, professori (emeritus)

CAM hoitoja pidetään usein marginaalisina vanhoina jäänteinä entisajan hoitokäytännöistä ja tieteellisesti todistamattomina ”uskomushoitoina”, joilla tuskin on spesifisiä vaikutuksia terveydentilaan.

Jos analysoi tarkemmin näiden hoitojen sisältöjä voi kuitenkin huomata niissä niiden mahdollisten spesifisten vaikutusten ohella epäspesifisiä elementtejä, joilla voi olla merkittävääkin potentiaalista tervehdyttävää vaikutusta ihmiselimistöön.

Seuraavassa esitän oman hoitokokemukseni ja eräiden tutkimusten pohjalta alustavan listan CAM-hoitojen epäspesifisistä elementeistä. Niistä  keskusteltiin 2010-luvun alkupuolella Jyväskylän CAM-työryhmässä, jonka mukaan CAM hoito:

• tarjoaa aitoa kuuntelua hyväksyvässä ilmapiirissä
• nostattaa mielialaa, luo uskoa paranemiseen
• lisää itsetuntemusta rakentavalla, kannustavalla ja arvoja selkeyttävällä (values clarification) palautteella
• rentouttaa kehoa ja rauhoittaa mieltä
• tarjoaa inhimillistä kontaktia eli sosiaalista tukea
• tarjoaa hoitavaa kosketusta
• antaa tilaisuuden tunteiden ilmaisuun, jopa uusien persoonan osien esille tuloon
• tarjoaa ymmärrettävän selityksen ja konkreettisia toimenpiteitä oireesta/sairaudesta ja sen paranemisesta (plasebo efekti)
• tarjoaa tietoa ja ymmärrystä omasta elimistöstä ja elintavoista
• opettaa ja harjoittaa taitoja omahoidosta ja elintavoista (esim. liikunta, ravitsemus, rentoutuminen, stressin hallinta)
• rohkaisee ja tukee asiakasta vastuunottoon omasta terveydestä omahoidon ja elintapamuutosten muodossa

Tämän kaltaisten elementtien yhteisvaikutusta voisi hyvällä syyllä kutsua empowermentiksi eli voimaannuttamiseksi, joka on terveyden edistämisen avainkäsitteitä.

Asiakas voi hoidon jälkeen kokea suurtakin helpotuksen ja voiman tunnetta ja olla motivoitunut pitämään huolta itsestään, vaikkei objektiivisilla terveys- tai käyttäytymismittauksilla hänessä vielä havaittaisikaan muutosta.

Voimaannuttamisen ajatus

Herää ajatus, että voimaannuttamista voisi hyvinkin pitää CAM hoitojen keskeisenä tavoitteena ja niiden vaikuttavuuden mittarina. Mainittakoon, että terveyden edistäminen (Health Promotion) on virallisessakin terveydenhuollossa hyväksytty vuonna 1986 Ottawassa lanseerattu käsite ja terveydenhuollon työmuoto.

Useimpien em. elementtien voidaan loogisesti päätellä vaikuttavan tietyissä oloissa terveyteen tai niiden vaikutus on tietynlaisissa tutkimusasetelmissa todettu näyttelevän roolia tervehtymisprosessissa.

Seuraavassa muutama esimerkki em. elementtien vaikuttavuuspohjasta. Sosiaalisten kontaktien eli sosiaalisen tuen terveyttä tuova merkitys on kiistatta todettu sadoissa pitkittäistutkimuksissa. Uuden alan psykoneuroimmunologian voi nähdä selittävän osan em. elementtien potentiaalisista vaikutuksista.

Itse Rosen-hoitajana olen omin silmin todennut hoidon joskus antavan voimakkaan stimuluksen piilossa olleiden tunteiden esille tuloon. Voice Dialogue –fasilitoijana olen toisinaan havainnut oireiden häviävän, kun asiakasta on ohjattu siirtymään osapersoonasta toiseen.

Em. elementtien esillä olo ja vaikutukset eivät suinkaan ole CAM- hoidoissa itsestään selvyys. Ne riippuvat hoidon tyypistä, sisällöstä, hoitajan persoonasta, asiakkaan tarpeista ja tilasta, hoitajan ja asiakkaan keskinäisestä vuorovaikutuksesta eli kaiken kaikkiaan hoitotilanteen kokonaisuudesta. Esimerkiksi sosiaalisen tuen vaikutus voi olla minimaalinen, jos asiakkaan sosiaalinen verkosto on jo entuudestaan toimiva. Tylysti käyttäytyvä hoitaja voi eliminoida tyystin tämän elementin, jopa kääntää sen vastakohdakseen.

Yksittäisellä elementillä voi hoitotilanteessa olla varsin vähäinen vaikutus asiakkaaseen, mutta useat elementit yhdessä tultuaan toistetuiksi useassa hoitotilanteessa, voivat yhdessä muodostaa tärkeän stimuluksen tervehtymiselle. Tämä selittänee sen, miksi ihmiset hakeutuvat näihin hoitoihin ja vannovat niiden tehoon.

Tässä ei ole otettu kantaa hoitojen spesifisiin vaikutuksiin, joista niistäkin alkaa tihkua tutkimustietoa. Hoitojen ja hoitosarjojen vaikutus voi olla erityisen merkittävä erityisesti silloin kun sairastumisprosessi on vasta alullaan tai tervehtymisprosessi on jo pitemmällä eli kun ihminen on tilanteessa, jossa hän ei ole varsinaisesti ”sairaana” vaan kokee lähinnä epämukavuutta (dis-ease) ja lieviä oireita.

Kun työkalupakista puuttuu välineitä

Virallinen terveydenhuolto, erityisesti lääketiede ei näitä tilanteita kovin usein kohtaa ja jos kohtaa, sillä ei ole työkalupakissaan selkeitä keinoja auttaa ihmistä. Tässä on eräs perustelu sille, että CAM-hoidot voisivat mielekkäästi palvella tervehtymisprosessin kokonaisuutta.

Esitetty lista CAM hoitojen elementeistä ei pyri olemaan mitenkään lopullinen. Olisi mielenkiintoista kuulla eri CAM- hoitajien käsityksiä em. elementtien listasta ja kokemuksia niiden vaikutuksista. Olisi hienoa, jos listan elementtejä voitaisiin vielä kehittää ja muotoilla mahdollisimman yleispäteviksi.

Lista voisi antaa impulssin mielekkäälle tutkimustyöllekin. Kattavien asennemittareiden ja haastattelujen ym. keinoin voitaisiin elementtien mukana olo ja vaikutus pyrkiä todentamaan yksittäisissä CAM- hoitotilanteissa.

Voisi odottaa, että monien selvitysten pohjalta alettaisiin löytää vastauksia kysymyksiin missä hoidoissa, missä olosuhteissa ja missä ongelmissa CAM-hoidot parhaiten toimivat.

Vastaukset tällaisiin kysymyksiin voisivat valottaa CAM hoitojen todellista merkitystä terveyden edistämisen kokonaisuudessa ja auttaa siirtämään niitä Suomessakin pois niiden nykyisestä marginaalisesta asemasta.

jukka.laitakari@saunalahti.fi

Kaksi kongressia Euroopassa

Kansainvälinen integratiivisen terveyden ja lääketieteen kongressi Stuttgartissa kesäkuussa 2016

Join an international community of healthcare professionals at the 2016 International Congress for Integrative Health & Medicine in Germany, June 9-11, 2016!

Lecturers will highlight the latest clinical approaches, successful integrative care models from around the world and integrative health research. Special topics on chronic noncommunicable diseases and antibiotic resistance demonstrate the alignment of the integrative health community with World Health Organization (WHO)’s global initiatives.

http://icihm.org/en/

Integratiivisen lääketieteen Euroopan kongressi Budapestissa syyskuussa 2016

9th European Congress for Integrative Medicine
ECIM 2016 Global Summit on Integrative Medicine and Healthcar, Hungary September 10-11, 2016.

Exploring the Evidence Base for Integrated and Sustainable Research, Healthcare and Workforce for Patients

http://www.ecim2016budapest.com/#!general-information/c1une

 

Kohti terveyslähtöistä terveydenhuoltoa

Kirjoittaja: Helena Hänninen, Tutkija, FL

Keskustelu täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista, joita käyttää vähintään joka kolmas suomalainen, on jatkunut jo pitkään juupas-eipäs –väittelynä. Tämä on haitallista asiakaslähtöisen terveydenhuoltojärjestelmän kehittämiselle.

Täydentävät ja vaihtoehtoiset CAM -hoidot (Complementary and Alternative Medicine Therapies) ovat pitkän koulutuksen saaneiden ammattilaisten toimintaa, jossa hoidoilla vahvistetaan hoidettavan terveyttä ja lievennetään  kipua  ja kärimystä  menetelmillä, jotka jäävät virallisten lääketieteellisten  hoitomuotojen ulkopuolelle.

Määritelmä korostaa ennen kaikkea sairauksien ennalta ehkäisyä, terveyden ylläpitoa. Kun tavoitteet esitetään virallisen terveydenhuollon ulkopuolelta, esiin nousee ”väärin sammutettu” tai ”väärin hoidettu” -syndrooma, jolloin kansantalouden, terveydenhuollon ja apua hakevan kansalaisen edut jäävät ammatillisten eturistiriitojen varjoon.

Oikein toteutettuina CAM –hoidot hyödyttävät kaikkia osapuolia.

CAM -ammattilaiset voisivat tuoda merkittävän lisän terveydenhuoltojärjestelmään ja sen painotuksiin. Tämä edellyttää lääketieteen perusteiden tuntemusta, kuten mm. Luonnonlääketieteen Keskusliitto koulutusvaatimuksissaan esittää.

Vastaavasti terveydenhuollon henkilökunta tarvitsee koulutusta CAM -terapioista, jotta osaa työssään kohdata näitä terapioita käyttäviä potilaita ja ymmärtää CAM -terapioiden mahdollisuudet terveyslähtöisen terveydenhuoltomallin luomisessa.

Integroituun terveydenhuoltoon on kehitelty Euroopassa useita mahdollisia malleja, kuten että terveydenhuoltojärjestelmään sisällytetään salutogenesiksen -käsite ja täydentävän lääketieteen kokonaisvaltainen lähestymistapa.

Rinnakkaisille jaärjestelmille voidaan myös luoda rajapintoja: yksityisesti toimivat CAM -ammattilaiset ja virallinen terveydenhuoltojärjestelmä työskentelevät yhdessä kansalaisten parhaaksi.

Näin terveydenhuollosta tulee yksinkertaisempaa, tehokkaampaa ja edullisempaa.

Aaron Antonovskyn esittämä salutogenesis –malli kuvaa lähestymistapaa, jossa keskitytään ihmisten terveyttä ja hyvinvointia tukeviin tekijöihin. Siinä ei etsitä sairautta, vikaa tai vammaa, vaan kartoitetaan voimavaroja ja toimintamalleja. Terveystarkastus ei edellytä laboratoriotutkimuksia tai erityisvälineitä eikä siihen sisälly väärien negatiivisten tai positiivisten löydösten ongelmaa. Terveyslähtöinen malli vahvistaa ihmisten omaa vastuunottoa terveydestään.

EU:n CAM Interest Groupissa (http://www.cam-europe.eu) on tuotu esille CAM -toimijoiden merkitys mm. ikääntymisen haasteen edessä. Vuoteen 2025 mennessä noin kolmannes Euroopan väestöstä on 60 -vuotiaita ja sitä vanhempia, erityisen nopeasti kasvaa 80 -vuotiaiden määrä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottaminen tälle joukolle on haaste, joka edellyttää vanhentuneiden terveydenhuollon mallien uusimista.

Terveyden nostaminen etusijalle edellyttää paradigman muutosta hoitoon suuntautuneesta kansanterveydestä ennaltaehkäisyyn. CAM voi edistää tätä visiota tuomalla sen piirissä kehitetyt terveyden lukutaidon, omahoidon ja sairauksien ehkäisyn mallit virallisen terveydenhuollon piiriin.

(Kirjoitus tarjottiin julkaistavaksi Helsingin Sanomien mielipidesivuilla, mutta lehti ei sitä julkaissut).