Liikunta”lääke” virallistettiin

Finlandia hiihto

Finlandiahiihtäjiä kolmessa polvessa.

Liikunnasta on tullut  hyväksyttyä täydentävää hoitoa.  Avaako tämän hienon elämäntapahoitomuodon virallistaminen tietä myös muiden vastaavien lääkkeettömien hoitojen tutkimukselle?

Näin Käypä hoito -suositus sanoo: ”Säännöllisen liikunnan tulee kuulua pitkäaikaissairauksien, kuten valtimotautien, lihavuuden, diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, depression ja useiden syöpäsairauksien, ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen, tarvittaessa yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin.” Käypä hoito -suositus http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50075.

Liikunnan terveysvaikutuksista on kertynyt runsaasti tutkimusnäyttöä.  Liikuntaa ei tietenkään ole tutkittu lääketieteen laajasti suosimalla sokkomenetelmällä eli että tutkimuksissa liikuntalääkettä saava ei itse olisi tiennyt saaneensa tätä ”lääkettä”. Kukaan ei voi tutkimuksissa hiihtää, hölkätä, tanssia tai nostella puntteja tietämättään.

Mutta muita tutkimuksia, kuten väestötutkimuksia ja liikuntainterventioita on tehty runsaasti. Myös fysiologisia vaikutuksia elimistöön on tutkittu kliinisissä kokeissa ja selvitetty, kuinka ihmiset kokevat liikunnan ja ulkoilun hyödyt arkielämässään.

Liikuntatutkimus on hyvä esimerkki siitä, kuinka terveyden  edistämisen ja hoidon sekä sairauksien lääkkeettömien hoitojen vaikutuksia voidaan käytännössä tutkia. Mikään ei estä tutkimasta myös muita lääkkeettömiä menetelmiä, kuten ravitsemusta (tutkitaankin paljon) ja kehomielihoitoja (tutkitaan, mutta vähemmän kuin liikuntaa ja ravitsemusta).

Liikuntahoito, haitat ja riskit

Nyt puhutaan virallisesti liikuntahoidosta, jolla on omat tieteelliset  oppialansakin, liikuntatiede ja liikuntalääketiede. Liikunta on siinä mielessä täydentävää hoitoa, että ainoana hoitona sitä ei  suositella mihinkään yksittäiseen, vakavaan sairauteen. Sen sijaan tukihoitona ja terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä ja kuntoutuksessa monipuolinen, yksilöllisesti  annosteltu ja säännöllinen liikunta on suositeltavaa.

Mari triathlonissa

Sisko ladulla

Liikunnan harrastamisessa on myös riskejä ja haittoja. Sattuu kaatumisia ja muita tapaturmia ja vammautumisia. Liiallinen punnerrus ja vääntö voivat olla vaarallisia, varsinkin heikkokuntoiselle tai toipilaalle. Raja terveellisen ja haitallisen liikunnan välillä on liukuva. Monia kilpaurheilulajeja ei voi pitää terveellisinä, mutta kilpailun yhteydessä  ne eivät olekaan liikuntaHOITOA.

Suosituksissa on osio liikunnan aiheiden ja liikuntakelpoisuuden arvioimiseksi. Niissä annetaan myös ohjeita eri ikäisten ja eri sairauksia potevien liikuntahoidoksi. Suositus on suunnattu kaikille terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisille. Sen on tarkoitus vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Moniammatillista yhteistyötä pidetään käypä hoito -suosituksissa tärkeänä.

Käypä hoito -suositus sanoo: ”Terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaiset antavat yhteistyössä yksilölliset liikuntaohjeet ja seuraavat liikuntaohjelmien toteutumista.”

Metsässä

UKK-instituutti on tutkinut ja edistänyt terveysliikuntaa jo 30 vuotta. 1990-luvulla puhuttiin erityisen liikuntareseptin lanseeraamisesta lääkäreiden käyttöön. Taidettiin sitä pienimuotoisesti kokeillakin terveydenhuollossa. UKK-instituutin kehittämä Liikuntapiirakka esittää tiivistetysti liikuntasuositukset tavalliselle kansalaiselle http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/62-mv-uusi-liikuntapiirakka.pdf

Maija notkeana.png

Entä muut täydentävät hoitomuodot?

Fyysinen aktiivisuus on oivallinen, virkistävä ja hauskakin lääkkeetön hoito. Kansalaiset käyttävät toki muitakin vastaavan tapaisia lääkkeettömiä menetelmiä hyvinvointinsa tukemiseksi ja sairauksien hoidon lisäapuna.

Liikunta ja sen terveysvaikutusten tutkimus  vaikuttanee siihen, että muihinkin hyödyllisiksi osoitettuihin täydentäviin hoitomuotoihin aletaan suhtauta avoimemmin ja ennakkoluulottomammin.

Esimerkiksi  musiikin, kosketus- ja muiden kehomielihoitojen ja meditaation terveyshyödyistä alkaa olla näyttöä, mutta niiden aika virallistua ja kiinnittyä osaksi terveydenhuoltojärjestelmää ei ole vielä koittanut.

Musiikki

Musiikilla  on monia elämänlaatua parantavia vaikutuksia.  Aivotutkimukset ovat osoittaneet erityisesti mielimusiikin aktivoivan aivoissa yleisiä tunne- ja palkitsevuusmekanismeja.  Parhaillaan tutkitaan, miten musiikin kuuntelu kuntouttaa aivoinfarktipotilaita. Masennusta lievittävästä vaikutuksesta on kliinistä näyttöä. Musiikkiterapia mahdollistaa sanattoman, tunnepohjaisen ilmaisun ja vuorovaikutuksen.

Suomalainen vaikuttavuustutkimus osoitti, että aktiivinen, yksilöllinen musiikkiterapia yhdistettynä tavanomaiseen hoitoon on merkitsevästi vaikuttavampaa kuin pelkkä tavanomainen hoito ­masennuksen, ahdistuksen ja yleisen toimintakyvyn osa-alueilla.

Musiikkiterapian menetelmät tarjoavat siis toimivan mahdollisuuden masennuspotilaiden kohtaamiseen ja hoitoon.  Musiikkiterapian paikka terveydenhuollossa on kuitenkin epäselvä. Joissakin tapauksissa sitä käytetään muun hoidon tukena ja asiakas voi saada siitä sairausvakuutuskorvausta, toisissa se arvioidaan epäviralliseksi.

Täydentäviä kehon ja mielen yhteistoimintaa ja -vaikutuksia painottavia kehomielihoitoja  käytetään tutkimusten mukaan myös vakavien sairauksien yhteydessä lisähoitona (mm. syöpähoitojen tukena). Niillä  ei yleensä korvata tavanomaista hoitoa. Monet kehomielihoidot toimivat inhimillisen elämän ja tajunnan eri tasolla ja ylittävät tavanomaisen käsityksen fysiologisesta terveydestä ja liittyvät enemmänkin yksilöllisesti arvioituun hyvinvoinnin tunteeseen.

Kysymys saattaa olla biolääketieteellisen mallin ja potilaiden omien kokemusten ja havaintojen välisestä erosta. Kysymys on myös siitä, miten keho, terveys ja sairaus ymmärretään ja mitä käsitteitä niistä käytetään.

Kaiken kaikkiaan musiikin terveystutkimus ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista keskustelu yleensäkin ovat merkki mielipideilmaston muuttumisesta: terveyttä ei enää tulkita pelkästään tai edes pääasiassa fysiologiseksi asiaksi tai sairauksien puutteeksi. Ymmärretään, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on paljon laajempi asia kuin fyysinen terveys.

Liikunta ja musiikki on nyt omaksuttu Suomessakin terveystutkimuksen aiheiksi.  Niitäkin, varsinkin musiikkia pidettiin aikanaan ”huuhaana” lääketieteen kannalta eikä niiden siten katsottu kuuluvan lääketieteen alaan tai yleensä terveydenhuoltoon. Musiikin avulla on kuitenkin autettu ja parannettu ihmisiä jo vuosituhansien ajan.

Niin ajat muuttuvat. Nykyisin ilmestyy tietellinen aikakauslehtikin Music and Medicine. Milloin mahtavat kehomielihoidot saada Suomessa oman tutkimusohjelmansa?

Kosketus

Kaikki ihmiset tarvitsevat kosketusta, toiset enemmän, toiset vähemmän. Hoitava kosketus on humanistinen ele, joka voi eheyttää ja parantaa sairasta, mikäli hän itse tuntee tarvitsevansa tällaista kosketusta. Ruotsalainen fysiologian professori Kerstin Uvnäs Moberg löysi rauhoittumisen ja lempeän kosketuksen parantavalle voimalle fysiologisen selityksen.

Tutkija kiinnitti huomiota aivolisäkkeen tuottamaan oksitosiiniin, joka on yhteydessä parasympaattisen hermoston toimintaan. Tämä ihmiskehon rauhoittumisjärjestelmä liittyy sellaisiin asioihin kuin luottamus, uteliaisuus ja ystävällisyys, kun taas stressijärjestelmää (sympaattista hermostoa) tarvitaan puolustauduttaessa. Stressihormoni kortisolia erittyy pelon, vaaran, ahdistuksen ja kiireen paineessa.

Oksitosiinia erittyy esimerkiksi imetyksessä. Sillä on suuri merkitys monissa muissakin rauhoittumistilanteissa, esimerkiksi tyytyväisyyden tunteessa ruokailun jälkeen. Rottakokeissa oksitosiinin on todettu rauhoittavan ja vähentävän kipua pieninä määrinä. Apinoilla ja ihmisillä se näyttää laskevan sykettä ja verenpainetta.

Kosketushoitojen,  kuten reikin, refleksiologian, erilaisten hierontojen, akupunktion ja monien muiden kehomielihoitojen on todettu rauhoittavan ja rentouttavan asiakasta. Näin ne saattavat ehkäistä stressiä ja siitä johtuvia sairauksia vahvistamalla fysiologista rauhoittumismekanismia. Tähän viittaavat tutkimustulokset siitä, kuinka hoidettavat ovat kokeneet tällaisista hitomuodoista saamansa hyödyn. Voi olla, että psykologisten seikkojen lisäksi osatekijänä saattaa olla, että fysiologinen vaikuttavuus liittyy juuri oksitosiinin erittymiseen. Tätä ei ole tutkittu. Ehkä kannattaisi.

Joka tapauksessa monien kosketushoitojen välittämä rauha, lämpö ja myötätunto voimistavat ihmistä. Kyse on siitä, että toisen ihmisen herkkä ja kunnioittava kosketus ja myötäelävä läsnäolo valavat uupuneeseen, masentuneeseen, toipuvaan tai sairaaseen voimaa ja luottamusta. Nämä eheyttävät, auttavat ja parantavat.

Meditaatio

Meditaation hyvinvointia edistävistä  vaikutuksista on niin ikään tutkimusnäyttöä.  Nykyisin puhutaan tietoisuustaitojen eli tietoisen hyväksyvän läsnäolon harjoittelusta, mistä käytetään englanninkielistä termiä mindfulness. Kysymys on buddhalaisesta filosofiasta juontuvasta,  ei-uskonnollisesta mielen harjoittamisesta.

Saattaa olla, että menetelmän itäisen historian vuoksi meditaatio-sanaa vierastetaan lännessä ja se on korvattu tietoisuustaidot-sanalla, joka kyllä kuvaa hyvin tätä ”mielihoitoa”.  Meditaatiosta kirjoitan vielä myöhemmin tässä blogissa.

Riskeistä huolimatta

Riskeistä huolimatta kenellekään tuskin tulee mieleen valistaa kansaa, että älkää liikkuko, koska voitte loukkaantua.  Ja vaikka vaaroilla peloteltaisiinkin,  ihmiset silti  liikkuisivat,  koska useimmat liikunnan harrastajat kokevat omakohtaisesti fyysisen aktiivisuden hyödylliseksi itselleen.

Tämä taitaa päteä täydentäviin kehomielihoitoihinkin. Niin, liikuntakin hoitaa sekä kehoa että mieltä, varsinkin luontoliikunta.

Lähteitä

Erkkilä J ja Tervaniemi M (2012) Musiikkiterapia masennuksen hoidossaSuomen Lääkärilehti 21(vsk 67)1656- 1666.

Henneghan, A. M. & Harrison, T. (2014) Complementary and Alternative Medicine Therapies as Symptom Management Strategies for the Late Effects of Breast Cancer Treatment. Journal of Holistic Nursing, 33(1):84–97.

Henneghan, A. M. & Schnyder, R. N. (2015) Biofield Therapies for Symptom Management in Palliative and End-of-Life Care. American Journal of Hospice & Palliative Medicine, 32(1):90–100.

Mogos MF et al (2013). The effects of live therapeutic music on patient’s affect and perceptions of care: A randomized field study. Complementary Therapies in Clinical Practice 19 (2013) 188-192

Orsak, G., Stevens, A. M., Brufsky, A., Kajumba, M. & Dougall, A. L. (2015) The Effects of Reiki Therapy and Companionship on Quality of Life, Mood, and Symptom Distress During Chemotherapy. Journal of Evidence-Based Complementary & Alternative Medicine, 20(1):20–27.

Sointu E 2006. The search for wellbeing in alternative and complementary health practices. Sociology of Health & Illness Vol. 28 No. 3, 330–349

Uvnäs Moberg, K. (2007) Rauhoittava kosketus. Oksitosiinin parantava vaikutus kehossa. Edita Prima Oy. Helsinki

Kirjoittaja  Pauliina Aarva

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s