Narratiivinen lääketiede – silta eri hoitonäkemysten välillä, osa 2

Kirjoittaja: Kati Sarvela, HLL, tietokirjailija, hypnoterapeutti, mindfulness-ohjaaja

Puut ja aamukuu

Uuden ajan lääkärit ja persoonalähtöinen hoitaminen

Uuden ajan lääkärillä, monikulttuurisessa ja -arvoisessa maailmassa, tulisi olla persoonalähtöisen hoitamisen taitoja. Ne ovat niitä lääkärin parantavia rituaalisia kykyjä, joita lääkärit ovat omanneet jo vuosituhansia.  Tällaisessa järjestelmässä, paitsi potilas ja lääkäri, myös eri alojen terveydenhuollon ammattilaiset ovat kunnioittavassa dialogisessa suhteessa toinen toisiinsa.  He hyväksyvät kaiken tiedon epävarmuuden ja monenlaiset parantavat hoitoperinteet.

Ideaalisessa tilanteessa moniammatillisessa yhteistyössä pyritään saamaan aikaiseksi mahdollisimman turvallinen ja myönteinen käänne potilaan tarinassa, ja kannustetaan ihmistä itseään ottamaan yhä enemmän vastuu omasta sairaustarinastaan. Arvostavan dialogin ja hyväksyvän  läsnäolon ilmapiirissä voidaan mahdollisimman potilasturvallisesti yhdistää virallista lääketiedettä täydentäviin hoitoihin.

Kun lääkäri antaa persoonalähtöistä hoitoa, hän:

1) ymmärtää, että ihmisruumista voi katsoa paitsi biologisena, myös rituaalisena, henkisenä ja historiallisena kokonaisuutena;

2)  osaa huomioida sairauden kaikki asteet ja muodot, sekä potilaan sairauteen liittyvät sidosryhmät;

3) tajuaa, että hänen toivomansa lopputulos ei ole aina sama kuin potilaan.

4) kouluttaa potilastaan tulemaan tietoiseksi oman sairautensa luonteesta. Hän kunnioittaa erilaisten kulttuurien ja sukupuolten terveyskäsityksiä, ja muokkaa hoitoja niiden mukaan. Hän opettaa potilailleen stressinhallintaa.    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4460744/

Terveyskäyttäytymisen muutos on luova prosessi

Sisäinen muodonmuutos, henkinen kasvu, joka johtaa kestävästi uudella tavalla käyttäytymiseen, on pikemminkin luova prosessi kuin järjen tuote: Sisäisessä psykofyysisessä kehitysprosessissa kirjaimellisesti luodaan uusi minuus http://www.amazon.com/Wired-Create-Unraveling-Mysteries-Creative/dp/B018F05MXQ.

Moni unelmoi sekä terveys- että ulkonäkösyistä olevansa kaksikymmentä kiloa hoikempi, mutta muuten samanlainen kuin ennen. Kestävää terveyskäyttäytymismuutosta ei tapahdu, ellei ihminen löydä uutta identiteettiä. Muutos uuteen identiteettiin merkitsee hallitsevan ”mielen osan”, kokemustilan, muutosta ja sen mukana täydellistä elämäntapamuutosta.

Elämäntapamuutos ei siis ole läheskään aina omaan tahtoon ja faktoihin perustuva rationaalinen päätös. Sen sijaan se on luovuutta.  On elämän suurta rikkautta, että on muitakin parantavia viisausperinteitä, kuin vain biolääketieteellinen tarina. Ihmisen sairaustarinan käänteessä voi olla mukana monenlaisia hoitavia perinteitä.

Itse lääketieteilijänä kunnioitan empiirisanalyyttistä tieteen perinnettä, mutta asetan oman luovuuteni terveyteeni liittyvissä kysymyksissä sen yläpuolelle. Yhdistän luovasti sisällä itsessäni sen, minkä tieteet ovat pirstoneet minussa. Minulle tiede on vain yksi, mutta tärkeä ihmisen luovuuden ilmenemismuodoista. Sen vahvuuksia on realiteettitaju.  Annan omassa elämässäni tilaa monenlaisille parantaville näytelmille, en vain virallisen lääketieteen hoitohuoneissa tapahtuville.

Henkilökohtaisessa elämässäni elämäntapamuutokset kuten alkoholinkäytön vähentäminen ja stressitasoni lasku, eivät ole tapahtuneet rationaalisilla päätöksillä, vaan kokemuksellisella, muodonmuutoksellisella  oppimisella, luovuuteni avulla.

Syöpääni hoidatin virallisen lääketieteen järjestelmän puitteissa, ja olen saamastani hoidosta kiitollinen. Itseni hoivan, tasapainoisemman itseni, parantavan asenteen ja terveellisemmän elämäntavan löysin muista perinteistä (mm. itsehypnoosi, mindfulness, taideterapeuttiset menetelmät, EFT ). Nämä perinteet kunnioittavat minua kokemuksellisena persoonana, omaa tarinaani aktiivisesti luovana ihmisenä.

Karkeasti ottaen akuuteissa tilanteissa länsimainen lääketiede on yleensä peittoamaton, mutta kroonisissa sairauksissa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä täydentävät hoidot näyttävät kyntensä.  Sillä, että ihminen kokee voivansa vaikuttaa itse omaan terveyteensä, proaktiivisuudellansa, on myönteinen vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Kaaoksesta uuteen järjestykseen

Luovan itseämme eheyttävän muutosprosessimme käytössä on koko elämän erilaisten henkisten ja terveydenhoidollisten viisausperinteiden, tieteiden ja taiteiden kirjo. Itsemme uudestaan luonnista seurauksena on kestävä elämäntapamuutos.  Joskus sairaus saattaa luoda otollisen tilaisuuden uuden identiteetin synnylle, luomalla kaaoksen vanhaan minuuteen.

Kaaoksesta on mahdollista nousta uusi järjestys.  Tässä muutostyössä hyödymme monenlaisia viisausperinteitä edustavista parantajien ammattilaisista. Molemmat syöpäni (melanooma, rintasyöpä) veivät vanhan identiteettitarinani kaaokseen, ja jouduin luomaan itseni uudelleen. Sairauskokemuksistani löysin itseäni kokonaisvaltaisesti parantavat tarinani käänteet. Lainaten rakkaan vertaisystäväni sanoja: ”Kenellekään en toivois, vaan poiskaan en vaihtais…”

Ilman syvempää itseymmärrystä ja tunnetilojen tiedostamista, meissä jyllää tiedostamattomia ristiriitaisia voimia, jotka saavat meidät esimerkiksi stressaantumaan ja käyttäytymään ruumiimme edun vastaisesti (mm. epäterveelliset addiktiot).  Toki stressin takana saattaa olla työelämän ristiriidat tai kohtuuttomat vaatimukset. Voimme kuitenkin hyvin usein valinnoillamme, tunnetaidoilla ja tietoisuutemme ohjaustaidolla olla vaikuttamassa siihen, että kasvamme ihmisinä ja saamme oman stressitasomme laskettua.

Mitä vähemmän olemme tiedostavia, eli mitä vähemmän olemme tehneet esitietoista tietoisuuden materiaalia tietoisiksi, sitä enemmän tiedostamattomat voimat meissä jylläävät. Kun meillä ei ole tietoisuustaitoja, emme ohjaa tällöin taitavasti ja terveyttämme edistävästi tilojamme, vaan ne voivat ohjata tietämättämme meitä. Hallitsemattomat ja tuntemattomat tunnetilamme voivat pistää meidät käyttäytymään addiktiivisesti, esimerkiksi hukutamme itsemme työhön, tai juomme tai syömme liikaa.

Kuinka paljon vähemmän ihmisillä (myös terveydenhuollon ammattilaisilla itsellään) olisikaan sairauksia, mikäli ratkaisut terveyskäyttäytymiseen olisivat kiinni vain faktojen tietämisestä. Niin kauan kuin emme osaa eritellä sisäistä maailmaamme, tiedostamattomat voimat jylläävät meissä.

Parantavat mahdollisuudet

Suuri osa potilaista, jotka kääntyvät täydentävien ja joskus myös vaihtoehtoisten hoitojen pariin, ymmärtävät todellisuuden moninäkökulmaisuuden ja erilaiset parantavat mahdollisuutensa. He tietävät, että jos he haluavat muuttaa itseään ja kohentaa kokonaisvaltaista terveyttään, heidän täytyy oppia kuuntelemaan omaa ruumistaan ja ottaa oman identiteettitarinansa muokkaamisessa käyttöön monenlaisia viisausperinteitä.

He voivat esimerkiksi aktivoida draamallisissa parantavissa näytelmissä omia luontaisia parantavia voimiansa (salutogeneesi). Parantavia rituaalisia näytelmiä ei näytellä (onneksi) pelkästään virallisten hoitolaitosten vastaanotoilla.

Enemmistöllä täydentävien hoitojen käyttäjistä on onneksi myös realiteettitajua, mutta kaikilla valitettavasti ei.

Tulevaisuuden haasteet

Tulevaisuuden haasteemme on se, kuinka voidaan yhdistää mahdollisimman potilasturvallisesti täydentäviä hoitoja virallisen lääketieteen perinteiseen.

Kaikilla ihmisillä ei ole vielä riittävää koulutusta ja itseymmärrystä ottaa vastuuta omasta terveydestään ja elämää kannattelevasta identiteettitarinasata. Nämä ihmiset eivät välttämättä osaa tehdä viisaita päätöksiä. Joillakin kansalaisilla saattaa olla kovinkin epärealistinen ja primitiivinen tapa hahmottaa todellisuutta.

Täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen kenttä on villi, ja sieltä löytyy ammatinharjoittajia, jotka eivät asiallisesti informoi asiakastaan antamansa hoidon luonteesta ja sen mahdollisista riskeistä.

Terveydenhuollon virallisen järjestelmän tulisi seurata, että epäasiallista, potilaan terveyden riskeeraavaa hoitamista, pääsisi mahdollisimman vähän tapahtumaan, olkoon sitten kysymyksessä virallinen lääketiede tai täydentävät hoidot.

Vaikka täydentävien hoitojen aseet eivät ole yleensä yhtä järeitä kuin lääketieteessä,  tulisi ihmisillä olla valitusoikeus myös niistä ja niiden komplikaatiot tulisi tilastoida.

Turvallisuutta lisäisi myös se, että kansalaisia koulutetaan yhä enemmän hyvään realiteettitajuun, tunnetaitoihin ja tietoisuustaidoilla proaktiivisuuteen, itsetuntemukseen ja oman ruumiinsa kuunteluun.

Niin kauan kuin emme virallisessa järjestelmässä anna persoonalähtöistä hoitoa, emmekä tunnusta potilaan ruumiin itsemääräämissoikeutta ja monia tapoja olla viisas, voi tällä olla ikäviä seuraamuksia potilaan hoitoon.

Autoritaarisessa ja paapovassa lääkärisuhteessa potilas luultavasti yhä harvemmin on “hoitomyöntyväinen”. Hän ei noudata ohjeita eikä välttämättä syö lääkärin määräämiä lääkkeitä. Pahimmassa tapauksessa katoaa virallisen lääketieteen arvostus.

Avoimuuden aika – unelmaako?

Vaikka täydentäviä  hoitaja Suomessakin yleisesti käytetään, potilaat eivät uskalla kertoa lääkärille käyttävänsä niitä. Esimerkiksi solumyrkkyhoidoilla ja tietynlaisella täydentävien hoitomuotojen suosittelemalla lisäravinteilla voi olla ikäviä yhteisvaikutuksia. Siksi avoin vuorovaikutus on tärkeää.

Usein pelko autoritaarisen lääkärin jyräämisestä on aiheetonta, koska monet lääkärit ovat läsnäolevia ja osaavat kunnioittaa potilaansa tarinaa.

Joskus puolestaan potilaan pelko saattaa olla aiheellista.  Lääkäri ei ole läsnä, eikä ymmärrä terveyden monimerkityksellisyyttä ja erilaisia viisausperinteitä. Hän alistaa ja jyrää virallisen lääketieteen yksipuolisella tarinalla.

Unelmani on, että tulevaisuus on uuden ajan Asklepioksen temppeleiden. Näissä laitoksissa yhdistettäisiin parasta virallista lääketiedettä täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitoihin, kunnioittaen asiakkaan maailmankuvaa ja hänen tarinaansa.

Näissä ”temppeleissä” opettelisimme syömään terveellistä ravintoa, harrastaisimme mielihyvää tuottavaa liikuntaa, kylpisimme, harrastaisimme kulttuuria, ottaisimme vastaan monenlaisia erilaisia virallisia ja täydentäviä hoitoja ja harjoittelisimme sisäisten tuntojemme monipuolista ilmaisua. Tämän tyyppisiä laitoksia alkaa ollakin jo rapakon tapana, esim. Anderssenin syöpäklinikka Teksasissa (https://www.mdanderson.org/).

Kati Sarvela

Sähköposti: esisuomi@gmail.com

Blogi: https://katisar.wordpress.com/

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s