Kokemuksia parantavista hoidoista: potilaan tarina

Kirjoittaja: Markku Mutanen

Piinaava selkäsärky

Istumatyöntekijänä selkäni oli usein kivulias erityisesti kevättalvella pitkän talven jälkeen. Kiropraptikko R.A. sai kivut poistettua 25 vuoden ajan, yleensä yhdellä käsittelyllä.

Vuosituhannen vaihteessa hoito ei auttanut vaikka käsittely tehtiin kolme kertaa.

Etsin muita vaihtoehtoja. Ensin menin fysiatrian lääkärille, naprapaatille, kiinalaiselle kiinanlääketieteen lääkärille joka oli myös länsimaisen koulutuksen saanut lääkäri, vyöhyketerapeutille ym. asiantuntijalle – tuloksetta. Kävin yhdellätoista ”asiantuntijalla”, mutta kipuni jatkuivat vuoden ajan. Ystäväni sanoivat, ettei selkä enää parane, kun olet jo yli viisikymppinen. Olin pystynyt käymään isännöintiyrityksessäni työssä, mutta öisin en saanut nukuttua kuin lyhyissä pätkissä ja erikoisissa asennoissa.

Jouduin kävelemään sauvojen avulla joka yö pitkiä matkoja, jotta sain nukuttua 1-2 tuntia kerrallaan. Maaliskuussa vuonna 2001 sain tietää tamperelaisesta homeopaatista M-L.V:sta. Menin hänen vastaanotolleen viimeisenä oljenkortenani. Hänen määräämänsä homeopaattiset pienet pillerit poistivat selkäkipuni ja sain kivuttoman elämän etsittyäni apua vuoden ajan.

Olin niin onnellinen, että aloin harkita homeopatian opiskelua voidakseni jatkossa huolehtia omasta ja läheisteni terveydestä ilman kemiallisia lääkkeitä. Onnekseni kotikunnassani oli mahdollisuus opiskella homeopatiaa Suomen homeopatian akatemiassa. Valmistuin diplomihomeopaatiksi vuonna 2006.

Tulehtunut  hammas

Vuonna 2005 arvostamani hammaslääkäri paikkasi vahingossa aikaisemmin juurihoidetun hampaan niin, että se tulehtui ja aiheutti pari viikkoa myöhemmin verenmyrkytyksen. Minulta meni kävelykyky. Vaimoni vei minut paikalliselle terveysasemalle, josta matka jatkui yliopistosairaalaan. Siellä minut siirrettiin päivystyksestä kahdeksan tunnin odottelun jälkeen sisätautien teho-osastolle. Parin päivän tutkimusten jälkeen minut siirrettiin reumaosastolle, missä tutkimuksia jatkettiin intensiivisesti aamusta iltaan. Menin pyörätuolilla joka päivä useisiin tutkimuksiin. Laskin, että minua tutki yksitoista lääkäriä – tuloksetta.

Sairaalaan joutumista seuraavana aamuna jalkani turposivat ja mustuivat varpaista polviin asti. Aamupäivällä kaksoissisareni, terveydenhoitaja ja hänen miehensä tulivat katsomaan minua ja ihmettelin, kun he viipyivät vain hetken. Sisareni kertoi myöhemmin, että hän ei voinut olla pidempään, koska näki, etten elä enää pitkään, koska jalkani olivat niin pahan näköiset.

Tutkimukset jatkuivat edelleen. Pyysin neljältä lääkäriltä, että minun hampaani myös tutkittaisiin. Siihen ei suostuttu ennen kuin totesin, että ellei niitä tutkita, vaimoni tilaa ambulanssin ja minut viedään yksityiselle hammaslääkärille ja kivulias hammas poistetaan. Pääsin hammasklinikalle. Pitkän keskustelun jälkeen lääkärit suostuivat poistamaan tulehtuneen hampaani, kun lupasin ottaa täyden vastuun asiasta. Seuraavana yönä nukuin oikeaa unta tunnin pätkissä ensimmäistä kertaa viikon aikana.

Kolmen kuukauden kuluttua oli osastonlääkärin suorittama lopputarkastus. Hän ihmetteli, miten veriarvoni olivat niin hyvät ja kysyi, minkä verran syön nykyään kortisonia ja reumalääkettä?

Katsoin häntä silmiin ja sanoin: ”Kun olin pieni poika, äitini opetti olemaan aina rehellinen. Minä en käytä yhtään kemiallisia lääkkeitä.” Luettelin ne vitamiinit, mitkä auttoivat vaivassani ja totesin, että mainitsemani homeopaattiset lääkkeet ovat alkaneet parantamaan minua. Kysyin, saanko tulla osastopalaveriinne kertomaan, kuinka olen alkanut paranemaan. Lopputarkastuksen piti kestää kaksi tuntia. Se loppui 12 minuutin keskustelun jälkeen ja minua kehotettiin poistumaan.

Sairauteni oli niin vakava, että oikea jalkani kuntoutui vasta 14 kuukauden homeopaattisen hoidon ja liikunnan avulla. Minulle oli annettu lääkärien toimesta kolme eri diagnoosia: reaktiivinen reuma, krooninen poskiontelon tulehdus ja joku kolmas, mitä en enää muista. Kaikki diagnoosit olivat kuitenkin vääriä, koska minulla oli hammashoidon aiheuttama verenmyrkytys eli sepsis, jota kukaan yhdestätoista minua tutkineesta lääkäristä ei osannut todeta, koska he eivät kuunnelleet, mitä asiakkaalla oli sanottavaa.

Pohdin mielessäni, kuinka paljon turha tutkiminen maksoi kotikunnalleni, kun minua ei haluttu kuunnella, eikä kukaan lääkäreistä halunnut katsoa suuhuni pyynnöistäni huolimatta.

Käytännön kokemuksen perusteella voin sanoa, että homeopatialla, joka on täysin vaaratonta hoitoa, voidaan auttaa hyvinkin vakavissa sairauksissa.

markku.mutanen@myllyhermanni.fi

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s