Päättäjät pähkäilevät tieteellistä näyttöä ja uskovat mediaan

 

Vesilintuja

Asiakas, ammattilainen ja päättäjä.

Lehdet ja sähköiset viestimet eivät ainoastaan välitä uutisia ja tietoa, vaan ne myös luovat ”todellisuutta” eli vaikuttavat siihen, miten suuri yleisö hahmottaa maailman.

Media valikoi, mitä asioita pitää tärkeinä ja tosina – tämän kirjoituksen tapauksessa koskien kiistanalaisia täydentäviä hoitomuotoja.  Myös tiedettä ja tutkimustuloksia esitetään mediassa monessa valossa tai ne jätetään kokonaan huomiotta.

Tämä kirjoitus käsittelee surullisen huvittavaa päättäjäpähkäilyä Pirkanmaalla. Tarinassa uskotaan tieteeseen ja mediaan, ja päivitellään vaihtoehtohoitojen tutkimusnäytön puutetta ja vihjaillaan hoitojen haitallisuudesta.

Pähkäilijät kuitenkin itse sivuuttavat olemassa olevan tutkimustiedon, käyttävät mediaa – eivät tutkimusraportteja – tietolähteenään ja turvautuvat vanhaan uskomusasenteeseen täydentävistä hoidoista.

Näin siitä huolimatta, että tutkimusta aiheesta on erittäin runsaasti saatavilla kansainvälisistä lähteistä.  Tarvitsee vain avata netti. Kirjoituksen lopussa (lähdeviitteissä) on muutama tuore esimerkki.  Suomalaista tutkimusta on erittäin vähän.

Pirkanmaan pähkäilytarina

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallitus on huolissaan tieteeseen nojaamattomista hoitomuodoista ja niiden käytöstä terveydenhuollossa. Hallitus kokoontuu maanantaina 20.6.2016 käsittelemään asiaa.

En yleensä lue terveydenhuollon hallinnon raportteja ja pöytäkirjoja, vaikka monet niistä ovatkin netin kautta kaikkien ulottuvilla.  Kaverini  K lähetti tiedokseni linkin kokouksen esityslistaan. Löysin myös  kiinnostavan tarkastusarvion. (1, 2)

Ne luettuani jäin ihmettelemään, kuinka on mahdollista, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarkastuslautakunta arvioidessaan terveydenhuoltohenkilöstön suhdetta täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ei nojaa tieteellisiin lähteisiin, vaan ainoastaan julkisuudessa olleisiin tietoihin sekä omiin tietoihinsa, joista ei esitä mitään dokumentoitua näyttöä.

Tavallisena terveyspalvelujen käyttäjänä edellytän, että tarkastuslautakunta, joka käsittelee tieteellistä näyttöä hoidoista, myös itse nojautuu arvioissaan tieteelliseen tai muuhun dokumentoituun fakta-aineistoon.

Tarkastuslautakunnan lausunnon luku 7.4. (kursivoinnit minun)

7 .4 Tieteelliseen näyttöön perustumattomat hoidot

Valtuuston hyväksymän strategian mukaan sairaanhoitopiiri on luotettava, turvallinen ja uudistuva terveyspalvelujen tuottaja, jonka tarjoama hoito perustuu hyvään palveluun, korkeatasoiseen osaamiseen ja tieteelliseen tutkimukseen.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jotkut lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt tarjoavat potilaille myös vaihtoehtoisia, tutkimusnäyttöön perustumattomia hoitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi homeopatia, luontaishoidot ja muut vailla tieteellistä näyttöä olevat hoidot. Tarkastuslautakunnalla ei ole tiedossa, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin henkilökunta olisi osallistunut kyseiseen toimintaan.

Tarkastuslautakunta esittää yleisellä tasolla huolensa siitä, että näitä vaihtoehtoisia hoitoja tarjoavat myös terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilta asemansa ja koulutuksesta puolesta voi odottaa korkeaa moraalia ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden noudattamista.

Tarkastuslautakunta pitää tärkeänä, että julkinen sairaanhoito ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri mukaan lukien sanoutuu irti tutkimukselliseen näyttöön perustumattomista hoidoista ja tekee selväksi palveluksessaan olevalle henkilökunnalle, että ns. uskomushoitojen tarjoaminen potilaille on epäeettistä, vaikka toiminta tapahtuisi työntekijän vapaa-ajalla.

Erityisen huolestuttavaa on, jos uskomushoitoja tai niihin liittyviä tuotteita markkinoidaan sairaanhoitopiirin omille potilaille tai näyttöön perustumattomia hoitoja tarjotaan tieteellisesti vaikuttaviksi todettujen hoitomenetelmien sijaan.

Sairaanhoitopiirin hallitus vastaa

Alla on hallituksen esittelijän laatima esitys koskien edellä olevaa. Asiaa käsitellään 20.6.2016 hallituksen kokouksessa (kursivoinnit minun):

Tieteelliseen näyttöön perustumattomat hoidot

Tarkastuslautakunta esittää yleisellä tasolla huolensa siitä, että näitä vaihtoehtoisia hoitoja tarjoavat myös terveydenhuollon ammattihenkilöt, joilta asemansa ja koulutuksesta puolesta voi odottaa korkeaa moraalia ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden noudattamista.

Tarkastuslautakunta pitää tärkeänä, että julkinen sairaanhoito ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri mukaan lukien sanoutuu irti tutkimukselliseen näyttöön perustumattomista hoidoista ja tekee selväksi palveluksessaan olevalle henkilökunnalle, että ns. uskomushoitojen tarjoaminen potilaille on epäeettistä, vaikka toiminta tapahtuisi työntekijän vapaa-ajalla.

Erityisen huolestuttavaa on, jos uskomushoitoja tai niihin liittyviä tuotteita markkinoidaan sairaanhoitopiirin omille potilaille tai näyttöön perustumattomia hoitoja tarjotaan tieteellisesti vaikuttaviksi todettujen hoitomenetelmien sijaan. (Tarkastuslautakunnan arviointikertomus 26.4.2016)

Selvitys (Hallituksen esittelijän laatima)

Suomessa lääketieteen ulkopuolella olevia niin kutsuttuja vaihtoehtohoitoja ja niiden harjoittamista koskevaa erityislainsäädäntöä ei ole. Valvira ohjaa ja valvoo valtakunnallisesti terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa ja asetuksessa määriteltyjä terveydenhuollon ammattihenkilöitä silloin, kun he toimivat terveyden- ja sairaanhoidossa. Valviran toimivalta ei ulotu terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimimiseen muissa tehtävissä.

Valviran näkemyksen mukaan ”näissä tilanteissa terveydenhuollon ammattihenkilön ei tule käyttää terveydenhuollon ammattinimikettä, sillä terveydenterveydenhuollon ammattihenkilön ei tule antaa mainittuja hoitoja ammattihenkilölain mukaisina yleisesti hyväksyttyinä ja kokemusperäisinä perusteltuina menettelytapoina. Vaihtoehtohoitoja antavan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee palveluja tarjotessaan varmistua siitä, että asiakkaat ymmärtävät saavansa muuta kuin lääketieteellistä hoitoa”.

Tampereen yliopisto järjesti 13.11.2015 tutkimusseminaarin ”Täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot”. Seminaari sinällään herätti monipuolista keskustelua. Kuten yksi luennoitsijoista (Pauliina Aarva) totesi: ”Suomessa ei seurata täydentävien hoitojen tarjontaa ja käyttöä systemaattisesti eikä niiden vaikutusta väestön hyvinvointiin tunneta. Hyödyistä ja haitoista on niukasti tietoa. Tutkimustietoa tarvitaan näyttöön perustuvan terveyspoliittisen päätöksenteon tueksi. Kaiken kaikkiaan täydentävien hoitojen paikka terveyden edistämisessä ja sairauksien ja vaivojen ehkäisyssä ja hoidossa on jäänyt epäselväksi. Ei tiedetä, miksi noin kolmannes suomalaisista hakee tukea ja apua virallisen järjestelmän ulkopuolelta. Kansalaisen ja palvelujen käyttäjän näkökulma ansaitsee tulla nykyistä selkeämmin huomioon otetuksi. Asiakaskeskeisyys ja valinnan vapauden periaate ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä”.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä toiminta perustuu ja tulee jatkossakin perustumaan tutkittuun tietoon. Henkilökuntaa koulutetaan jatkuvasti näyttöön perustuvan tiedon osalta ja myös kehittämisen tulee perustua tutkittuun tietoon asiakaspalautteiden lisäksi. Potilasasiakkaat odottavat myös samaa yliopistosairaalan asiantuntijoilta. Sen sijaan suhtautuminen potilaisiin, jotka käyttävät tieteelliseen näyttöön perustumattomia hoitoja, tulee olla salliva. Mikäli henkilökunta suhtautuu tuomitsevasti potilaan oikeuteen hakea apua itse parhaaksi katsomallaan tavalla, saattaa vaikuttavan ja turvallisen hoidon suunnittelun ja toteutuksen osalta jäädä tärkeää tietoa saamatta. Siksi henkilökunnan tulee kuunnella ja kannustaa potilasta kertomaan myös näistä hoidoista ja potilaan mielipidettä kunnioittaen kuitenkin vakuuttavasti perustella, mikäli hoidosta on haittaa.

Herätkää nykytodellisuuteen, arvoisat päättäjät!

Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja koskevaan laajaan tutkimustietoon nojaten annan tarkastuslautakunnalle ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitukselle kuusi vinkkiä:

  1. Sekä arviointikertomuksessa että esittelijän esityksessä annetaan virheellinen kuva tieteellisestä näytöstä. Teksteistä saa käsityksen, että terveydenhuollossa kaikista käytössä olevista hoitomuodoista on olemassa tutkimusnäyttöä ja että mistään täydentävistä hoidoista sitä ei ole. Kumpikaan olettamus ei pidä paikkaansa. Virheellinen kuva todellisuudesta luo turhaa ja haitallista ristiriitaa eri hoitomuotojen välille.  Täydentävien hoitojen kansainvälinen tutkimus on parinkymmenen viime vuoden aikana lisääntynyt erittäin paljon samaan aikaan kuin hoitojen käyttökin on lisääntynyt kaikkialla länsimaissa. Kliinisiä vaikutuksia on tutkittu jonkin verran lääketieteen kultaista standardia, sokkoistettua koeasetelmaa käyttäen. Hoitojen suosiota, niiden hyötyjä potilaille  ja käytön syitä ja laajuutta on tutkittu paljon. Esimerkiksi Norjassa täydentäviä hoitoja  oli vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan tarjolla noin joka toisessa ja Tanskassa noin joka kolmannessa sairaalassa. Yleisin hoitomuoto oli akupunktio, muita olivat  muun muassa hypnoosi, kuppaus, refleksologia, yrttilääkintä, taideterapia, homeopatia, aromaterapia, jooga ja pilates. Kaikki sairaaloissa toimivat hoitajat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olivat lääkäreitä tai muita terveydenhuollon ammattilaisia.(3)  Terveydenhuollon hallinnossa olisi ehkä syytä seurata kansainvälistä tutkimusta.
  2. Tarkastuslautakunnan arviointikertomus ja hallituksen esittelijän teksti välittävät epäsuorasti ja vihjaillen asennetta,  että täydentävät hoidot ja niitä ammatissaan antavat eivät edusta terveydenhuoltohenkilökunnan ”korkeaa moraalia ja yleisesti hyväksyttyjen eettisten periaatteiden noudattamista.” Tämä ei perustu faktoihin eikä tutkittuun tietoon, koska asiaa ei ole tutkittu. Mikään yksittäinen koulutus ei takaa korkeaa moraalia. Moraali ja etiikka ovat ihmismäisyyttä, inhimillisyyttä ja asiakkaan tarpeiden huomioon ottamista. Tästä herää monta asiakaskeskeisyyden etiikkaan liittyvää kysymystä. Esimerkiksi: Mikä on potilaan oman kokemuksen merkitys ja miten hoitohenkilökunnan pitäisi ottaa asiakkaan tarpeet huomioon, kun asiakas ilmoittaa käyttävänsä lääketieteellisen hoidon lisänä vaikkapa akupunktiota, naprapatiaa, erilaisia meditaatioita tai kalevalaista jäsenkorjausta ja kertoo saaneensa niistä apua vaivoihinsa?
  3. Hallituksen esittelijän tekstin mukaan terveysammattilaisten olisi hyvä tietää, käyttääkö potilas jotakin muutakin kuin tavanomaista hoitoa elämänlaatunsa parantamiseksi, mutta heidän tulee  ”potilaan mielipidettä kunnioittaen kuitenkin vakuuttavasti perustella, mikäli hoidosta on haittaa”. Mutta kuinka ihmeessä lääkäri, hoitaja tai muu terveysammattilainen voi perustella vakuuttavasti jonkin täydentävän hoidon haittoja, jos ei tunne asiakkaan käyttämää hoitomuotoa eikä sitä koskevaa tutkimusta? Alaahan ei opeteta Suomessa terveysammattilaisille perusopetuksessa eikä jatkokoulutuksessa. Sitä paitsi kansainvälinen tutkimus osoittaa, että haittoja on erittäin vähän, mutta asiakkaiden kokemia hyötyjä runsaasti.
  4. Päättäjien tulisi asemansa velvoittamana vauhdittaa tutkimusta siitä, mitä kolmannes suomalaisista,  joka käyttää täydentäviä hoitoja, niistä oikein hyötyy ja mitä todistettua haittaa niistä on. Potilaan etuhan tärkeintä on, ei se kenen ja millä menetelmällä  toteutettu hoitaminen määritellään virallisesti oikeaksi.
  5. Tarkastuslautakunnalla ei  arviointikertomuksen mukaan ole tietoja, ”että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin henkilökunta olisi osallistunut kyseiseen toimintaan.” Miksi asia sitten otettiin esille tarkastuskertomuksessa, jos se kerran ei ole ongelma?  Onko taustalla jokin muu syy? Joka tapauksessa ei tiedetä, kuinka suuri osa lääkäreistä, sairaanhoitajista ja muista terveysammattilaisista soveltaa työssään yhtä tai useampaa täydentävää hoitomuotoa.  Ruotsissa kyselytutkimuksen mukaan 11 prosenttia sairaanhoitajista ilmoitti käyttävänsä täydentäviä hoitoja työssään, 43 prosenttia ilmoitti haluavansa käyttää niitä ja 83 prosenttia kertoi käyttävänsä niitä itsensä hoitamiseen.(4)
  6. Tampereella on yliopisto ja siellä muun muassa lääketieteellinen tiedekunta ja terveystieteiden yksikkö, jotka voivat selvittää edellä esitettyjä kysymyksiä. Kun on tutkimustietoa, ei tarvitse nojautua uskomuksiin ja median näkemyksiin.  Rahoitusta pitää löytyä täydentävien hoitojen hyötyjen ja haittojen tutkimukseen, jos kerran potilaiden turvallisuudesta ollaan niin huolissaan, että oikein sairaanhoitopiirin hallituksen on otettava siihen kantaa.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan kroonisia kansansairauksia (kuten sydän- ja verisuonisairaudet ja diabetes) potevat käyttävät muita väestöryhmiä enemmän täydentäviä hoitoja ja he kokevat saavansa niistä terveyshyötyä.(5, 6)  Näin on mahdollisesti Suomessakin (tutkimusta tästä ei vielä ole tehty).

Nämä ihmiset käyttävät tutkimusten mukaan  SEKÄ tavanomaisia terveyspalveluja ETTÄ täydentäviä hoitoja rinnakkain. Asiakaskeskisyys terveydenhuollossa tarkoittaa sitä, että erilaisia hyödyllisiksi osoitettuja – myös täydentäviä – hoitoja, integroidaan asiakaslähtöisesti hoitokokonaisuudeksi ja erilaiset hoitajat voivat toimia yhteistyössä asiakkaan hyväksi, edellyttäen että potilas itse niin tahtoo ja että se on hänen kannaltaan edullista. Näin toimii eettisesti hieno terveydenhuolto.

Jos Pirkanmaan sairanhoitopiirin kuntayhtymä aikoo ryhtyä ehkäisemään potilaiden itse tekemiä valintoja elämänlaatunsa parantamiseksi, se toimii epäeettisesti ja asiakkaan edun vastaisesti. Tätä ei varmaankaan kukaan kansalainen eikä päättäjä halua.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän olisi aikaa herätä täydentävien hoitojen suhteen ruususenunestaan ja kouluttaa itseään, tehdä kunnollinen katsaus alan tutkimuksista ja selvittää, miten Pirkanmaalla käytetään täydentäviä hoitoja ja mitä hyötyä ja mitä haittaa tavalliset kansalaiset ovat niistä kokeneet saavansa. Sen jälkeen voi antaa tutkimusnäyttöön perustuvia  lausuntoja ja tehdä tietoon nojaavia päätöksiä.

Näin toimii tietoon ja tutkimusnäyttöön perustuva terveydenhuolto.

Lähteet

  1. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen 20.6.2016 kokouksen esityslista, pykälä 104 liite 2. Selvitys tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen 2015 johdosta. http://193.167.131.82/ktweb/
  2.  Arviointikertomus. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tarkastuslautakunta 26.4.2016
  3. Salomonsen LJ et al. 2011. Use of Complementary and alternative medicine at Norwegian and Danish hospitals. BMC Complemetary & Alternative Medicine, 11:4.
  4. Jong M. et al 2015. A cross-sectional study on Swedish licensed nurses’ use,
    practice, perception and knowledge about complementary and alternative medicine. Scand J Caring Sci; 2015. Nordic College of Caring Science.
  5. Reid R et al. 2016.  Complementary medicine use by the Australian population: a critical mixed studies systematic review of utilisation, perceptions and factors associated with use. BMC Complementary and Alternative Medicine (2016) 16:176
  6. Canaway et al. 2014. Perceptions of Benefit of Complementary Therapy Use among People with Diabetes and Cardiovascular Disease. Forsch Komplementmed, 21:25–33. (Tutkimuksen mukaan enemmistö tutkituista kroonikkopotilaista koki hoitojen lievittäneen heidän oireitaan, parantaneen yleistä hyvinvointia ja lisänneen tietoa, ymmärrystä ja luottamusta kroonisten oireiden kanssa selviytymisessä. Muita syitä hoitojen käyttöön olivat stressin vähentäminen ja rentoutuminen. Vain 4 prosenttia tutkituista diabeetikoista ja sydänsairaista oli sitä mieltä, että täydentävillä hoidoilla ei ollut mitään vaikutusta.)

Kirjoittaja: Pauliina YT, dosentti (terveyden edistäminen), Tampereen yliopisto

Päivitetty 20.6.2016

 

 

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Päättäjät pähkäilevät tieteellistä näyttöä ja uskovat mediaan

  1. Ehkä sairaanhoitopiirin pitäisi kysyä yliopistosairaalan kirurgeilta keskipohjalaisesta jäsenkorjauksesta, tyypillisestä CAM-hoidosta. Siellä sitä tunnetaan jonkin verran. Kyselyitä sieltä päin on tullut myös joidenkin luonnonlääkkeiden kokeilevasta käytöstä. Luulo ei ole tiedon väärti.

    Tykkää

    • Ehkäpä niin, Leena. Jäsenkorjauksen yleisyydestä ei ole tietääkseni olemassa tutkimustietoa, ei myöskään Pohjanmaalta. Tuoreimman tiedossani olevan väestökyselyn (Lääkäriliiton, Apteekkariliiton ja Lääketietokeskuksen v. 2008 tekemä) mukaan yleisimmin Suomessa käytettyjä (itse tai joku perheenjäsen joskus käyttänyt tai kokeillut) olivat luontaistuote (62%), kehomielihoidoista kiropraktiikka (27%), akupunktio (25%), vyöhyketerapia(25%),kansanparannus 18% -ehkä jäsenkorjaus kuuluu tähän, tutkimuksessa ei sitä eritelty), psykoterapia (17%, tosin ei ole enää CAM-hoito), aromaterapia (11%), homeopatia 11%, hypnoosi (6%), perinteinen kiinalainen lääketiede (6%). Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus henkilökohtaisina haastatteluina. Pauliina Aarva

      Tykkää

      • Tarkoitin, että sairaanhoitopiiri ei kenties tunne omaa piiriään eikä omaa henkilöstöään eikä ole kysynyt meilipiteitä heiltä. On sangen yleistä, että julkisesti ei tunnusteta sitä hiljaista hyväksyntää, mikä muutoin on. Kirurgit ovat niitä, jotka selvimmin näkevät juuri jäsenkorjauksen tulokset omilla potilaillaan ja sallivat näiden käyttää muitakin hoitoja. Yhteistyö olisi hedelmällistä. Sen sijaan todellakin sairaanhoitopiirissä toimitaan yleisen mututiedon varassa, joka lähinnä liioittelee vaaroja ja haittoja. Jonkinlainen haittarekisteri yleisesti CAM-hoidoista olisi ollut mahdollista perustaa ajat sitten, mutta sellaiseen ei ole haluttu ryhtyä tai ei ole nähty tarvetta. Nyt meillä olisi jo todellista tietoa, jos olisi toimittu silloin, kun asiaa on ensimmäisiä kertoja puitu. Yhtään ei ole tieto käytöstä, hyödyistä ja haitoista kasvanut. CAM-hoitojen rajoittamista haluavat vastustavat todellisen ja ajantasaisen tiedon keruuta.

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s