Mietteitä tieteellisestä näytöstä

P1120005”Mikä saisi terveydenhoidon käytännön tekijät kiinnostumaan tieteellisen tutkimuksen tuloksista?  Mikä saisi lääkärit suhtautumaan kriittisesti lääketeollisuuden markkinointiviestintään? Miksi haitallista uskomushoitoa rahoitetaan verovaroin?”

Näin kysyy tänään 22.6.2016 blogikirjoituksessaan Tiedepommi mullistaa masennuksen hoidon? psykologi Aku Kopakkala, joka kertoo lääketieteellisessä lehdessä, Lancetissa äskettäin (8.6.2016) julkaistusta meta-analyysistä. Siinä osoitettiin aiempien analyysien tapaan masennuslääkkeiden kyseenalainen teho nuorten masennuksen hoidossa. Kopakkala kirjoittaa: ”Tieteellinen tutkimus ei tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria. Hyvä uutinen on, että niille on olemassa monia vaihtoehtoja.”

Lancetin artikkelissa viitataan myös siihen, että lääkkeet saattavat olla haitallisempia kuin aikaisemmin on uskottu. Ne esimerkiksi voivat lisätä Lancetin mukaan nuorten itsemurhariskiä.

Tämä on rankkaa luettavaa meidän maassamme, jossa masennuslääkkeiden käyttö on yleistä. Lancetin artikkeli tiivistää tulkintansa meta-analyysin tuloksista näin:

“When considering the risk–benefit profile of antidepressants in the acute treatment of major depressive disorder, these drugs do not seem to offer a clear advantage for children and adolescents. Fluoxetine is probably the best option to consider when a pharmacological treatment is indicated.”

Analyysissa oli mukana 34 satunnaistetuin kaksossokkokokein toteutettua kliinistä koetta. Tällaista asetelmaa pidetään lääketieteen kultaisena standardina eli parhaana mahdollisena näyttönä hoidon vaikutuksista.

Lääkkeettömät hoidot

Tärkeää olisi tutkia ja kehittää monimuotoisia ja moniammatillisia lääkkeettömiä hoito- ja tukimuotoja, joita on mahdollista käyttää lisänä myös silloin, kun on turvauduttava lääkehoitoon. Kopakkalan mukaan hyvä uutinen on se, että tällaisia on jo olemassa.

Toisen ihmisen myötätuntoinen läsnäolo, liikunta, musiikki ja yleensä taide sekä luonnon aistiminen edistävät kokonaisvaltaista tervehtymistä. Monista yhteisöllisistä avun muodoista on osoitettu olevan hyötyä.

Näiden ja muiden, kuten täydentävien kehomielihoitojen (esimerkiksi erilaiset kosketushoidot ja rentoutusterapiat) vaikutuksista masennuspotilaiden paranemiseen tarvitaan entistä enemmän tutkimusnäyttöä, sillä  olemassa olevan tutkimustiedon mukaan mielenterveysongelmista kärsivät käyttävät muita väestöryhmiä useammin täydentäviä hoitoja. He käyttävät niitä siitä huolimatta, että virallinen järjestelmä ei niitä suosittele. Saattaa olla, että potilaat ovat omakohtaisesti KOKENEET täydentävät lääkkeettömät hoidot hyviksi.

Tällaisia ihmis- ja luontokeskeisiä lääkkeettömiä hoitoja voidaan ja niitä pitäisikin tutkia todellisissa hoito- ja elämänolosuhteissa, joissa myös ihmisten kokemukset otetaan huomioon. Kaksoissokkomenetelmä ei tällaiseen sovellu.

Sen sijaan vertaileva vaikuttavuuden tutkimus todellisissa hoitotilanteissa tavoittaa reaaliset kliiniset ja elämisen osuhteet. Verrattavina voivat olla esimerkiksi tutkittaviksi valittujen eri hoitolaitosten (esimerkiksi erilaisia hoitomuotoja käyttävien terveyskeskusten tai yksittäisten hoitotiimien) hoitotulokset siten, että tarkastellaan koko asiakaskuntaa, jota hoidetaan tietyllä otteella ja menetelmillä. Tätä sitten verrataan toisissa olosuhteissa ja toisille otteilla hoidettujen tuloksiin. Potilaiden ja heidän yhteisöjensä hyvinvointia ja siinä tapahtuvia muutoksia seurataan pitkällä aikavälillä, tai ainakin pidemmällä kuin kuukauden tai parin jaksolla.  Asetelma on monella tavalla haastava, mutta silti mahdollinen.

Todelliseen elämään sijoittuvat tutkimusasetelmat sopivat hyvin masennuksen erilaisten hoitotapojen ja myös täydentävien hoitojen tutkimukseen useimmiten paremmin kuin kokeellinen, sokkoistettu RCT (Randomized Controlled Trial) -asetelma siksi, että näin tutkimus tavoittaa myös ns. ei-spesifejä tekijöitä, kuten esim. hoito-olosuhteet ja asenteet sekä hoitoon liittyvät merkitykset, tulkinnat ja kokemukset, jotka vaikuttavat todellisen elämän hoitotilanteissa yhdessä spesifien (lääke tai toimenpide) tekijöiden kanssa.

Kokemusvaikutukset?

Voitaisiinko ehkä puhua jopa kokemushoidoista ja kokemusvaikutuksista? Joka tapauksessa kokemustieto on välttämätöntä, jotta pystytään selittämään esimerkiksi psykoneuroimmunologisia ilmiöitä. Nykyisin eräät lääketieteen ilmiöt jäävät ymmärtämättä. Esimerkiksi krooninen väsymysoireyhtymä ja ärtyneen suolen syndrooma ovat tiloja, joita ei voida selittää fysiologisesti. Puhutaan kehon säätelyjärjestelmän häiriöihin liittyvistä ongelmista.

Nykyisin on jo varmaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmisen kokemuksilla (kuten tunteilla, mielentiloilla ja kosketuksella) on vaikutusta biologisiin prosesseihin. Mieli vaikuttaa kehoon, mutta ei toki niin suoraviivaisesti, että parantua voisi vain tahdon voimalla. Mielen ja kehon vuorovaikutus on olennaista kaikessa toipumisessa. Tähän perustuu monien täydentävien kehomielihoitojen tausta-ajattelu.

Uudistuvat tutkimusmenetelmät

Masennuksen hoidon tutkimuksessa, kuten muussakin terveystutkimuksessa (myös CAM-tutkimuksessa) on tärkeä tuoda selkeästi esiin näkökulma eli ne lähtökohdat ja kysymykset, jotka tutkimusta ohjaavat, kuten:

  • minkä tieteen alan teorioihin ja lähtöoletuksiin tutkimus nojaa
  • tutkitaanko hoitomuotojen tai terveyden edistämistoimien välittömiä vai niiden pidempiaikaisia vaikutuksia
  • miten vaikutukset määritellään ennen tutkimusta eli millaisia vaikutuksia tutkitaan: fysiologisia, psyykkisiä, toimintakykyä, elämän laatua tai koettua hyvinvointia
  • selvitetäänkö hoitomuotojen taloudellista tehokkuutta (yksilön tai kansantalouden näkökulmasta)
  • selvitetäänkö kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia, valinnan vapautta ja päätöksenteko-oikeutta hoitojen suhteen
  • ovatko huomion kohteena turvallisuus, haitat tai hyödyt ja millä perusteilla nämä määritellään
  • miten ja millaisin kriteerein tieteeseen nojaava näyttö määritellään
    • lyhyen tai pitkän ajan vaikutuksia
    • koettuja vai kokemuksesta riippumattomia vaikutuksia
    • hyötyjä, haittoja ja turvallisuutta
    • yksilöllisiä vai kansanterveydellisiä muutoksia

Ajattelen, että terveystutkimuksessa ei ole olemassa ”parasta” tai pätevintä tutkimusmenetelmää, vaan terveyden edistämistä ja sairauksien hoitamista on tutkittava monilla erilaisilla tavoilla. Liiallinen yhden metodin dominoivuus saattaa johtaa dogmaattisuuteen ja joidenkin tärkeiden terveyteen, sairauteen ja paranemiseen vaikuttajien tekijöiden unohtamiseen.

Ja lopuksi: Masennuksen hoitamisessa ja kaikessa muussakin auttamisessa tarvitaan aina sydämen sivistystä, arkkiatri Risto Pelkosen sanoja lainatakseni.

Lähteet:

Linkki Aku Kopakkalan kirjoitukseen: http://akukopakkala.fi/tiedepommi-mullistaa-masennuksenhoidon/

Lancetin artikkeli:

Andrea Cipriani, Xinyu Zhou, Cinzia Del Giovane, Sarah E Hetrick, Bin Qin, Craig Whittington, David Coghill, Yuqing Zhang, Philip Hazell, Stefan Leucht, Pim Cuijpers, Juncai Pu, David Cohen, Arun V Ravindran, Yiyun Liu, Kurt D Michael, Lining Yang, Lanxiang Liu, Peng Xie. 2016. Comparative efficacy and tolerability of antidepressants for major depressive disorder in children and adolescents: a network meta-analysis. http://www.thelancet.com   Published online June 8, 2016   http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(16)30385-3

Kirjoittaja: Pauliina Aarva

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s