Sveitsiin on tulossa lainsäädäntö, jonka perusteella yleisestä sairausvakuutuksesta korvataan täydentäviä hoitomuotoja. Korvattavuuden piiriin ovat tulossa antroposofisen lääketieteen, perinteisen kiinalaisen lääketieteen, homeopatian ja fytoterapian (kasvilääkintä) hoidot, joita on vuodesta 2012 korvattu väliaikaisen asetuksen perusteella.
Sveitsin sisäasiainministeriössä on valmisteilla pysyvä asetus näiden hoitomuotojen rinnastamiseksi tavanomaiseen lääketieteelliseen hoitoon ja siten sairausvakuutuksesta korvattaviksi. Ministeriön esitys tuodaan parlamentin käsittelyyn kesäkuussa 2016. Jos parlamentti hyväksyy sen, asetus astuu voimaan 1.5.2017.
Tämä uudistus perustuu vuonna 2009 toimeenpantuun kansanäänestykseen. Siinä kysyttiin, mitä mieltä kansalaiset ovat, että joukko täydentäviä ja vaihtoehtoista terapiamuotoja (antroposofinen lääketiede, perinteinen kiinalainen lääketiede, homeopatia, fytoterapia ja neuraaliterapia) sisällytettäisiin korvattavaksi sairausvakuutuksesta. Kansalaisten enemmistö äänesti näiden hoitomuotojen korvattavuuden puolesta. Akupunktio on ollut korvattava jo aikaisemmin.
Suoran demokratian tulosta
Nykyinen esitys parlamentille juontuu siis vuoden 2009 kansanäänestyksen tulokseen. Sveitsin poliittinen järjestelmä perustuu ns. suoraan demokratiaan, jossa pääasiallisia vallankäyttäjiä ovat kansalaiset periaatteena kaikkien kansalaisten yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tämä poikkeaa suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta sikäli, että kansalaiset voivat suoraan osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Suomalaisessa hallintojärjestelmässä kansanedustajat päättävät laeista. Suoria kansanäänestyksiä meillä on erittäin harvoin. Viimeksi sellainen järjestettiin EU:n jäsenyydestä, ja äskettäin presidentti Sauli Niinistö esitti sellaisen järjestämistä Nato-jäsenyydestä.
Sveitsissä sen sijaan parlamentin lisäksi päätöksenteon mekanismeja ovat muun muassa kansalaisaloite ja kansanäänestys. Äänestyksen kohteena on aina kulloinkin päätettävä asia, tässä tapauksessa täydentävien hoitojen korvattavuus pakollisesta sairausvakuutuksesta. Tällaisia kansanäänestyksiä järjestetään jopa useita kertoja vuodessa eri asioista, kuten esimerkiksi vammaisten oikeuksista ym. Kansanäänestyksen tulos on hallitusta sitova.
Vuodesta 2012 perussairausvakuutus on korvannut väliaikaisen asetuksen perusteella äänestystä koskevia terapiamuotoja. Väliaikainen asetus on voimassa vuoteen 2017.
Asetus oli väliaikainen, koska vuonna 2012 katsottiin, että ei ollut vielä riittävää näyttöä asetuksessa mainittujen täydentävien hoitosuuntausten tehosta, tarkoituksenmukaisuudesta ja taloudellisesta kannattavuudesta. Asiaa on selvitetty ja todettu, että kaikkien näyttöön vaadittavien tekijöiden osoittaminen on vaikeaa. Tästä syystä valmistettiin porrastettu menetelmä, joka toimii samojen periaatteiden mukaan kuin vakuutusjärjestelmä, joka korvaa eri lääketieteen erikoisalojen palveluja.
Tämä tarkoittaa sitä, että hoitopalvelut yleensä korvataan lukuun ottamatta erikoisalan joitakin yksittäisiä hoitoja, joiden teho, tarkoituksenmukaisuus ja taloudellinen kannattavuus on epävarma. Edellytykset korvattavuuteen määräytyvät vakiintuneiden hoitokäytäntöjen, tutkimustiedon, tieteellisen näytön ja/tai lääkärin kokemuksen perusteella sekä sen mukaan, onko hoitoa antava saanut riittävän koulutuksen.
Uusi porrastettu menetelmä tulevaisuudessa koskee myös akupunktiota. Neuraaliterapiaa (joka oli yksi kansanäänestyksen aihe v. 2009) ei uudessa esityksessä mainita, koska se korvataan jo tavanomaisena hoitomuotona. Menetelmää käytetään kivun hoidossa. Paikallispuudutusainetta pistettään ns. trigger-pisteisiin tai esim. arpikudokseen. Ministeriön esitys esitetään 30.6.2016 mennessä eduskunnalle.
Lisätietoja (saksaksi, ranskaksi ja italiaksi): http://www.bag.admin.ch/themen/krankenversicherung/00305/16022/index.html?lang=de
Lehdistötiedote saksaksi: http://www.bag.admin.ch/aktuell/00718/01220/index.html?lang=de&msg-id=61140
Olisiko Suomessakin hyvä siirtyä suoraan demokratiaan?
Ajattelen, että Suomessa olisi myös syytä demokratisoitua ja antaa kansalaisten kertoa käsityksensä kiistanalaisista kysymyksistä. Sveitsissä katsotaan, että suorat kansanäänestykset ovat hyvä asia myös äänestyksen hävinneelle osapuolelle. Äänestysprosessi nimittäin nostaa esiin ja avoimesti keskusteltavaksi asioita, joista ehkä valtavirtajulkisuudessa on aikaisemmin annettu yksipuolinen kuva.
Se, että kansalaiset voivat sanoa näkemyksensä kiistakysymyksestä, pakottaa eri osapuolet argumentoimaan myös ”sen toisen näkemyksen” kanssa, jotta kansalaiset saavat kokonaiskuvan äänestettävästä asiasta.
Sveitsissä kansalaiset ilmaisivat äänestyksessä selkeän kantansa, että he haluavat äänestettävät täydentävät hoitomuodot sairausvakuutuksen piiriin. Ilmeisesti he ovat kokeneet kyseessä olevat hoidot hyödyllisiksi huolimatta siitä, että lääketieteen eliitti vastusti ja perusteli vastustusta tieteellisen näytön puutteella.
Koska Sveitsissä kansanäänestys sitoo hallitusta, se ei voinut heittää äänestystulosta roskikseen vain siksi, että joku ammattiryhmä lobbasi vahvasti ja väitti äänestyksen alaisia hoitomuotoja hyödyttömiksi. Kun asiaa selviteltiin, niin ilmeisesti esiin tuli myös se fakta, että hyvin suurta osaa yksittäisistä koululääketieteen hoitomuodoistakaan ei ole osoitettu tehokkaiksi lääketieteen kultaista standardia, kontrolloitua kliinistä koetta käyttäen. Niiden näyttö perustuu kliiniseen käytännön kokemukseen.
Tällaista kliinistä kokemusta on kertynyt paljon myös antroposofisen lääketieteen, perinteisen kiinalaisen lääketieteen, homeopatian ja fytoterapian alalta. Niitä on myös tutkittu tavanomaisen lääketieteen menetelmin, joskaan ei niin paljon ja rahakkaasti kuin esimerkiksi kemiallisia lääkkeitä.
Sveitsin esimerkki osoittaa, että Euroopassa näyttäisi olevan selkeä kehityssuunta avoimeen ja moniarvoiseen terveydenhuoltojärjestelmään. On ymmärretty, että biolääketieteeseen nojaava ja ihmisen biologisiin osiinsa pilkkova hoitokäsitys alkaa olla vanhahtava ja rajoittunut erityisesti silloin kun hoidettavana ovat elintapasairaudet, vaikeasti diagnosoitavat ongelmat, psykosomaattiset vaivat ja mielenterveys.
Suomessakin on jo aika ymmärtää ihmisten omien kokemusten ja näkemysten merkitys tervehtymisessä, mielen valtava voima paranemisessa ja yhteistyön tärkeys virallisen hoitojärjestelmän ja täydentävien terveysnäkemysten välillä.
Näyttö erilaisten hoitomuotojen – niin virallisesti hyväksyttyjen kuin muidenkin – hyödyistä, haitoista ja taloudellisesta tehokkuudesta ansaitsee tulla laajan kansalaiskeskustelun teemaksi. Kysymys on siitä, miten näyttö osoitetaan, miten tutkimusta tehdään ja millaiseen ihmis- ja terveyskäsitykseen tutkimus nojaa. Nämä ovat laajoja ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuka avaisi asiallisen keskustekun?
Kirjoittajat: Peter Zimmermann ja Pauliina Aarva
Täydentävät terveysnäkemykset 