Kokemuksia syylien hoidosta homeopatian avulla

Kirjoittaja: Tuula Kantola

Päkiöihini alkoi ilmestyä syyliä  1960-luvun loppupuolella, ollessani parikymppinen. Arastelin päkiöitä  joutuessani astumaan jalkaterien syrjällä, seurauksena, että syylät levisivät päkiä lisäksi jalkojen ulko – ja sisäsyrjiin. Joten niitä oli kymmenittäin kolmella eri aluella jalkapohjassa.

Kävin jalkahoitajalla useita kertoja kuukaudessa. Lopulta hän totesi, että ei voi auttaa minua ja kehotti menemään ortopedille. Noudatin neuvoa ja menin ortopedille. Hän oli sitä mieltä, että katkaisemalla jalkaterissä olevia luita syylät paranisivat.  Sairaalan kanssa sovittiin leikkauksesta ja minä sovin työpaikan kanssa puolen vuoden sairaslomasta.

Muutamaa päivää ennen leikkausta, leikkaava kirurgi soitti ja kyseenalaisti sen kokonaan, perustellen näkemystään  mm sillä, että ”olet liian nuori ihminen niin rajua toimenpidettä ajatellen.” 

Lääkärissäkäynnit jatkuivat. Syyliä hoidettiin kaikilla mahdollisilla lääke-tieteellisillä toimenpiteillä vuosikymmenten ajan. Hoitomuotoina oli veitsi toimenpide syylien poistoon, poltto, pakastus, laserointi jne. Hoitoja tehtiin useita kertoja vuosien mittaan. Hyvin nopeasti toimenpiteen jälkeen syylät palautuivat.  Kotona tein itse jalkahoitoa pari kertaa viikossa. Syylien suojaksi kasvoi kovettumaa, joka lisäsi jalkapohjien arkuutta.

Kivuliaiden vuosien aikana opin ymmärtämään kuinka  paljon jalkasairaus rajoittaa elämää. Paljain jaloin en voinut kävellä ollenkaan. Kenkiin piti valita pehmeät pohjalliset. Lenkkitossut olivat pääsääntöisesti käyttämäni kengät, aina kun se oli mahdollista. Töissä en voinut käyttää lenkkitossuja, tavallisten kenkien käyttö oli tosi kivuliasta

Lopulta tapasin homeopaatti M.M:n, heinäkuussa 2006. Hän suositteli minulle homeopaattisia lääkkeitä. En ollut aikaisemmin tutustunut homeopatiaan.

Ensimmäinen ajatus oli, että en tiedä homeopatiasta mitään. Mutta kun kaikki lääketieteen hoitokeinot on kokeiltu useampaan kertaan, enkä apua ole saanut, niin miksen kokeilisi tätäkin.

Pikku hiljaa kokeilu  alkoi  tuottaa tulosta ja nykyisin voin kulkea paljain jaloin, olen voinut toteuttaa nuoren tytön unelman – käyttää jopa punaisia korkokenkiä!. Unelmani toteutui 60 vuotiaana. Olin kärsinyt syylistä noin 40 vuotta.  M.M:n neuvosta hankkimani homeopatialääkkeet ovat olleet minulle arvokas kokemus ja apu ongelmaani. Minulla ei ole enää syyliä!

 

Kokemuksia parantavista hoidoista: potilaan tarina

Kirjoittaja: Markku Mutanen

Piinaava selkäsärky

Istumatyöntekijänä selkäni oli usein kivulias erityisesti kevättalvella pitkän talven jälkeen. Kiropraptikko R.A. sai kivut poistettua 25 vuoden ajan, yleensä yhdellä käsittelyllä.

Vuosituhannen vaihteessa hoito ei auttanut vaikka käsittely tehtiin kolme kertaa.

Etsin muita vaihtoehtoja. Ensin menin fysiatrian lääkärille, naprapaatille, kiinalaiselle kiinanlääketieteen lääkärille joka oli myös länsimaisen koulutuksen saanut lääkäri, vyöhyketerapeutille ym. asiantuntijalle – tuloksetta. Kävin yhdellätoista ”asiantuntijalla”, mutta kipuni jatkuivat vuoden ajan. Ystäväni sanoivat, ettei selkä enää parane, kun olet jo yli viisikymppinen. Olin pystynyt käymään isännöintiyrityksessäni työssä, mutta öisin en saanut nukuttua kuin lyhyissä pätkissä ja erikoisissa asennoissa.

Jouduin kävelemään sauvojen avulla joka yö pitkiä matkoja, jotta sain nukuttua 1-2 tuntia kerrallaan. Maaliskuussa vuonna 2001 sain tietää tamperelaisesta homeopaatista M-L.V:sta. Menin hänen vastaanotolleen viimeisenä oljenkortenani. Hänen määräämänsä homeopaattiset pienet pillerit poistivat selkäkipuni ja sain kivuttoman elämän etsittyäni apua vuoden ajan.

Olin niin onnellinen, että aloin harkita homeopatian opiskelua voidakseni jatkossa huolehtia omasta ja läheisteni terveydestä ilman kemiallisia lääkkeitä. Onnekseni kotikunnassani oli mahdollisuus opiskella homeopatiaa Suomen homeopatian akatemiassa. Valmistuin diplomihomeopaatiksi vuonna 2006.

Tulehtunut  hammas

Vuonna 2005 arvostamani hammaslääkäri paikkasi vahingossa aikaisemmin juurihoidetun hampaan niin, että se tulehtui ja aiheutti pari viikkoa myöhemmin verenmyrkytyksen. Minulta meni kävelykyky. Vaimoni vei minut paikalliselle terveysasemalle, josta matka jatkui yliopistosairaalaan. Siellä minut siirrettiin päivystyksestä kahdeksan tunnin odottelun jälkeen sisätautien teho-osastolle. Parin päivän tutkimusten jälkeen minut siirrettiin reumaosastolle, missä tutkimuksia jatkettiin intensiivisesti aamusta iltaan. Menin pyörätuolilla joka päivä useisiin tutkimuksiin. Laskin, että minua tutki yksitoista lääkäriä – tuloksetta.

Sairaalaan joutumista seuraavana aamuna jalkani turposivat ja mustuivat varpaista polviin asti. Aamupäivällä kaksoissisareni, terveydenhoitaja ja hänen miehensä tulivat katsomaan minua ja ihmettelin, kun he viipyivät vain hetken. Sisareni kertoi myöhemmin, että hän ei voinut olla pidempään, koska näki, etten elä enää pitkään, koska jalkani olivat niin pahan näköiset.

Tutkimukset jatkuivat edelleen. Pyysin neljältä lääkäriltä, että minun hampaani myös tutkittaisiin. Siihen ei suostuttu ennen kuin totesin, että ellei niitä tutkita, vaimoni tilaa ambulanssin ja minut viedään yksityiselle hammaslääkärille ja kivulias hammas poistetaan. Pääsin hammasklinikalle. Pitkän keskustelun jälkeen lääkärit suostuivat poistamaan tulehtuneen hampaani, kun lupasin ottaa täyden vastuun asiasta. Seuraavana yönä nukuin oikeaa unta tunnin pätkissä ensimmäistä kertaa viikon aikana.

Kolmen kuukauden kuluttua oli osastonlääkärin suorittama lopputarkastus. Hän ihmetteli, miten veriarvoni olivat niin hyvät ja kysyi, minkä verran syön nykyään kortisonia ja reumalääkettä?

Katsoin häntä silmiin ja sanoin: ”Kun olin pieni poika, äitini opetti olemaan aina rehellinen. Minä en käytä yhtään kemiallisia lääkkeitä.” Luettelin ne vitamiinit, mitkä auttoivat vaivassani ja totesin, että mainitsemani homeopaattiset lääkkeet ovat alkaneet parantamaan minua. Kysyin, saanko tulla osastopalaveriinne kertomaan, kuinka olen alkanut paranemaan. Lopputarkastuksen piti kestää kaksi tuntia. Se loppui 12 minuutin keskustelun jälkeen ja minua kehotettiin poistumaan.

Sairauteni oli niin vakava, että oikea jalkani kuntoutui vasta 14 kuukauden homeopaattisen hoidon ja liikunnan avulla. Minulle oli annettu lääkärien toimesta kolme eri diagnoosia: reaktiivinen reuma, krooninen poskiontelon tulehdus ja joku kolmas, mitä en enää muista. Kaikki diagnoosit olivat kuitenkin vääriä, koska minulla oli hammashoidon aiheuttama verenmyrkytys eli sepsis, jota kukaan yhdestätoista minua tutkineesta lääkäristä ei osannut todeta, koska he eivät kuunnelleet, mitä asiakkaalla oli sanottavaa.

Pohdin mielessäni, kuinka paljon turha tutkiminen maksoi kotikunnalleni, kun minua ei haluttu kuunnella, eikä kukaan lääkäreistä halunnut katsoa suuhuni pyynnöistäni huolimatta.

Käytännön kokemuksen perusteella voin sanoa, että homeopatialla, joka on täysin vaaratonta hoitoa, voidaan auttaa hyvinkin vakavissa sairauksissa.

markku.mutanen@myllyhermanni.fi